Viikon ruokaohje: Kvanttikana

Hyvä lukija,

Tiesithän, että metafysiikan lait ovat yhdistettävissä myös arkiseen ruoanlaittoon?

Kumpi oli ensin, muna vai kana? -kysymys viedään nyt uudelle tasolle reseptimme siivittämänä. Saammeko esitellä, päivittäisen ruokavalionne tueksi, vaivaton ja maukas Kvanttikana –resepti, joka ei pelkästään täytä vatsaanne vaan tuo samalla lautasellenne kysymykset olevaisesta ja ei-olevaisesta, lihaksi tulleesta ja henkimateriasta, syntymästä ja kuolemasta.

Ainekset ja valmistusohjeet:

–  Ruskista pannulla paketillinen (n.400g) kanan fileesuikaleita. 

–  Sekoita munamaito (noin 4-6 munaa ruokailijain määrästä riippuen) ja lisää se joukkoon pannulle paistumaan.

– Mausta aromisuolalla tahi muilla mausteilla oman makusi mukaan.

Tarjoile seos höyryävänä suoraan pannulta!

Tämä arkiselta vaikuttava ruokalaji antaa aineksia käydä ruokapöytäkeskustelua varsin korkealentoisistakin aiheista. Tajusimme nimittäin itse kvanttikanaa, arkisemmin kanamunakasta valmistaessamme, kuinka ateriassa yhdistyvät kvanttifysiikkaa hipovalla tavalla saman organismin eri olomuodot samanaikaisesti: kana syntymättömänä sikiönä munassa, kana lihaksi tulleena kananuorikkona sekä kana kuolleena, henkiolemus jo lihasta poistuneena broilerinfileesuikaleena!

”Mikä erottaa syntymättömän organismin jo kuolleesta? Millaisia alkemistia elementtejä syntymättömän sikiön eli kananmunan ja teurastetun broilerinlihan liitto sisältää? Voiko yhtä aikaa sekä olla että ei-olla? Ja tärkeimpänä, millaisia sielunvoimia tällaista seosta nauttiva ruokailija voikaan saada osakseen?!” olivat kysymyksiä, joita ainakin itse pyörittelimme pitkään ensi kertaa vahingon saattelemina kyseistä ruokaa valmistettuamme (kana ja muna kun olivat kohtalonomaisesi tuolloin ainoat jäljellä olevat ainekset Annin jääkaapissa).

Näillä aatoksilla haluamme toivottaa kaikille kvanttikanaa valmistaville – jos ei-niin-kulinaristisia – niin sitäkin filosofisempia ruokailuhetkiä!

Bon Appetít!

P.S. Liitämme vielä loppuun koko blogihistoriamme ilahduttavimman ja, sanotaanko,  paneutuneimman lukijakommentin nimimerkiltä

SCHWEINMEISTERKOCH:

Tervehdys !

Lueskelin ahnaasti ansiokasta pohdintaanne syntymättömän kananpojan ja hengettömän lihapalan liitosta. Rohkenen hämmentää keittämäänne, jo valmiiksi maukasta soppaa sotkemalla sekaan muutaman samankaltaisen makupalan.

Useat meistä ovat varmasti maistelleet syntymätöntä sekä jo päivänsä päättänyttä kalaa samassa suupalassa. Mitä mahtavat kvanttikanan syvintä olemusta pohtineet ajattelijat olla mieltä tällaisen yhdistelmän suomista mahdollisuuksista – tai oikeastaan siinä piilevistä puutteista? On toki totta, että kananmunatkin syödään näillä leveysasteilla useimmiten hedelmöittymättöminä, mutta on kuitenkin vähintään mahdollista, että lähikaupan hyllyltä haetussa paketissa pesii uuden elämän alku. Ruokapöydistämme tutut kalaparat ovat puolestaan joutuneet tyytymään kehon ulkopuoliseen suvun jatkamiseen. Lieneekö siis niin, että pelkkä mäti ja pala kuollutta kalaa eivät voi suoda samoja mahdollisuuksia kuin huolella valituista munista valmistettu kvanttikana?

Yllä pohditusta ongelmasta on sujuvaa jatkaa kohti Kaakkois-Aasiaa, jossa herkutellaan kekseliäällä, balut-nimisellä ruokalajilla. Kyseessä on siis keitetty, hedelmöittynyt ankanmuna, jossa sikiö on jo kehittynyt hyvän matkaa kohti aikuisen ankan olemusta. Keksintöhän on kovin käytännöllinen, mutta ei sekään toki päästä filosofisiin pohdintoihin mieltynyttä kotikokkia kovin helpolla. Tässä tapauksessa ankka-alkemian harrastaja pääsee helpolla siinä mielessä, että samassa kätevässä paketissa on toki lintua monessa muodossa. Toisaalta, onko ankka enää sikiönä syntymätön? Onko mahdollista määrittää se hetki, jolloin ankka tai kana muuttuu olemattomasta olevaiseksi? Onko peräti niin, että lintuna oleminen alkaa jo hedelmöittymisestä? Entä voiko hedelmöittymätön muna olla syntymätön kana, koska siitä puuttuu linnun olemuksen saavuttamisen kannalta varsin merkittävä kukon panostus? Vaikuttaako nyt uhkaavasti siltä, että syntymättömän kananpojan kohtalona voi olla loogisesti mahdottomaksi tuomitseminen?

Jotta en kuitenkaan ohjaisi keskustelua täysin kyynisyyden kyllästämäksi, palaan hetkeksi kypsyttelemään alkuperäisen kvanttikanareseptinne herättämiä ajatuksia. Näin keski-ikää kolkuttelevana harrastelijakokkina jäin pohtimaan erityisesti sitä, voisiko oikein valmistetusta kvanttikanasta olla nuoruuden lähteeksi. Useimmitenhan funktionaalisilla elintarvikkeilla on kautta aikojen tavoiteltu joko hedelmällisyyttä tai ikääntymisen vaikutusten estämistä. En ole ensimmäinen enkä varmasti myöskään viimeinen harrastelija-ajattelija, joka on pohtinut, voisiko jotakin syömällä saada syömänsä olion ominaisuuksia itselleen. En kuitenkaan tyydy pohtimaan, voisiko oikealla ruokavaliolla saavuttaa nuoruuden, vaan asetan riman piirun verran korkeammalle. Skeptisyyteen taipuvainen mieleni saakoon puhtia kvanttikanareseptinne innoittamaan syntymättömyyden olemuksen pohdintaan seuraavasta päätelmästä:

Olemaan alkamatta ei voine olemasta lakata. Siispä syntymätön lienee kuolematon.

Ps. Suosittelen arvon blogisteja kokeilemaan jonakin päivänä kvanttikanastareseptistänne hieman eksoottisempaakin versiota, nimittäin kvanttihelmikanaa. Se sopinee erinomaisesti arkisen aterioinnin lisäksi vaikkapa raskaan viikon jälkeen ystävien kanssa nautittavalle pitkälle illalliselle. Herkullisia hetkiä niin kokkaajille kuin bloggaajillekin!

1. sUTTA PAKOON -BLOGIN VASTAUS NIMIMERKILLE:

   Hiljennyimme pitkäksi aikaa kommenttisi äärelle. Syvä kiitollisuus ja autuas täyttymyksen tunne vallitsevat meissä tämän luettuamme.

   Hyvä Sikamestarikokki, kommenttisi  jälkeen tuntuu kuin koko blogosfäärissä kaikki sanomisen arvoinen olisi nyt sanottu. Myös oma, vaatimaton palstamme tuntuu kohonneen täysin uuteen tietoisuuteen, puhtaaseen kvanttitodellisuuteen.

   Kommenttisi jälkeen meidän on pohdittava vakavasti, onko enää syytä jatkaa koko blogin kirjoittamista, nyt kun kaikki kaikesta olevaisesta ja ei-olevaisesta on näin tyhjentävästi ilmaistu. Mitä enää jää jäljelle? Tosiolevaisen luonteen ilmaiseminen ja samanhenkisten lukijoiden houkutteleminen asian äärelle oli nimittäin ainut tavoitteemme tätä blogia perustaessamme. Ja jo nyt tuntuu, että tämä tehtävä on täytetty.

   Omat sanamme eivät enää riitä. Voimme ilmaista itseämme vain runon keinoin, täten lyhyt ote yhdysvaltalaisrunoilija Jack Kerouacin ”Scattered Poems” -kokoelmasta:

   1. To know that life and death
   2. The knowing of life, muteness of death,
   3. Are mutual dual twin opposites
   4. Conceptioning on each side of the Truth
   5. Which is the pivot in the Center
   6. And which says: ”Neither life
   7. nor death – neither existence
   8. nor non-existence – but the central
   9. lapse and absence of them both.”
   10. 
       

   Arvoisa Sikamestari, vielä kerran, Kiitos Sinulle.

   Kunnioittaen,

   Sutta Pakoon -tiimi