Eräs peikkosatu
”Aiotko sinä syödä meidät kaikki?” lapsi kysyy. ”Aion.” ”Nimittäin lapset, täällä puhuu nyt aivan uudenlainen peikko. Ilmestyin tänne muutama vuosikymmen sitten katselemaan sopivia apajia. Peikon tehtävänä on syödä lapsia elävältä, ja sitä aion tehdä. Vaan maistuvat minulle kyllä aikuisetkin. Minä digipeikko olen peikoksi melko eriskummallinen. Metsästä ette minua ainakaan löydä - luontoon jos joutuisin, kuolisin heti! Minä väijyn vain tietoverkon tahmaisissa näyttöpäätteissä ja sinivaloa välkkyvässä valhetodellisuudessa. Kalastelen salakavalasti saaliitani virtuaalivirroissa ja kylven kaikessa keinotekoisessa. Olen itse elossa vain silloin kun koneiden kautta pääsen edes hetkeksi herraksenne. Kuten kaikki peikot, joita te lapset varmasti tunnette, elelen minäkin piilossa näkymättömässä maailmassa, ihmisten katseiden ulottumattomissa. Ja kuten kaikki peikot, haluan minäkin vain pahaa. Mutta muistakaa, tulen esiin vain, jos minua erikseen pyydetään. Kutsumatta en tule kylään ...