Surumielen kesälomamatka
Vanha asuntoauto kolisee ohi satamapuomien. Laivan suu on ammollaan, se odottaa meitä. Sumutorvi tuuttaa tumman huutonsa. Merimetsoja, merimetsoja, ja kauheasti kakkaa! huutaa joku pieni kannella isälleen. Meidän isä lukee karttaa: Yritetään Normandiaan asti, siellä riittää lämpöä, se sanoo. Punainen aurinko köllöttää hetken luotojen takana, sitten taivaan ja maan raja katoaa. Ruotsissa sade alkaa. Napataan pysäkiltä nakit ja ranet, mutta jatketaan pian. Hui, tuolla jotkut tappelee, ei jäädä tänne. Lähiöt vaihtuvat, nyt päästään vauhtiin. Suuri silta on sumuinen. Tanskassakin sataa. Niin ovat nättejä nuo huvilat, mutta eivät oikein näy. Niin ovat kauniita vaaleat rannat, mutta kuka hullu siellä sateella uisi? No, koska ollaan perillä, kysyy nuorempi. Ei vielä pitkään aikaan, vastaa isä. Sellaista se on asuntoauton kanssa. Saksassa nakit ovat isompia ja olut kylmempää. Sade jatkuu. Yöllä vanhan vaunun katto antaa sateelle periksi, saumoista tihkuu sisään. Märissä lakanoissa