Tuhmien lasten pahimmat uhkaukset
Olemme huolestuneina seuranneet, kuinka uhkailu lastenkasvatuskeinona on uhkaavasti vähentynyt. Tuntuu, että nykytrendinä joka toisessa lastenkasvatusoppaassa on kehottaa vanhempia välttämään vähäisimpienkin uhkavaateiden esittämistä, ja kannustaa päättömän kiukuttelun loputtomaan ymmärtämiseen, negatiivisten tunteiden jatkuvaan sanoittamiseen ja tahallisen marinan mukailuun (muka-)positiivisella lässyttelyllä. Itse varsin lyhytpinnaisina kasvattajina olemme aina pitäneet kunnon uhkailua keskeisenä kasvatuksellisena kulmakivenämme lahjonnan ja kiristyksen ohella. Kyllähän jo vanha kansa tiesi, miten tuhman lapsen kanssa tulee toimia. Siitä kertovat seuraavat sananparret: ”Ei tuhma lapsi muuta tarvitse kuin tuttipulloa ja vitsalla uhkailua.” ”Lapset ovat herran lahjoja, mutta pirun pidettäviä.” ”Tuhma lapsi on uhattava viedä synkkään metsään, ehkäpä hyvät ihmiset löytävät hänet sieltä.” ”Lapselle lapsen kuri – kirveellä selkäranka poikki.” Ja nyt – jos joku arvon lukijoi