Poika ja valkoinen koira
Koulupäivä on alkamassa. Matti on taas poissa. ”No moi Matti, opettaja tässä, missäs sä olet, tämä on nyt kolmas päivä tällä viikolla, kun sua ei ole näkynyt.” ”No ei tässä mitään. Mä en nyt vaan pääse tulemaan.” ”No oletko sä kipeänä?” ”…Eeen…” ”No onko sulla bussikortti hävinnyt?” ”No eiii…” ”No mikäs nyt sitten on?” ”Noi mul on toi koira.” ”…ööö, siis niin? Siis koira?” ”Niin, mun pitää hoitaa tota koiraa.” ”No eikös koira pärjää päivän ihan yksin?” ”No ei se oikeen. Se tulee hulluks täällä.” ”Hulluksi? No pitäähän koiran tottua olemaan yksinkin, kyllähän se nyt päivän pärjää. Onhan sinun päästävä kouluun!” ”No ku ei se oo yksin, se on mutsin kanssa.” ”Mutsin? No eikös sun äiti vois hoitaa sitä koiraa?” ”No kato ei se oikeen voi.” ”No älä nyt Matti viitti. Nyt sun pitää kuule vähän ryhdistäytyä ja lopettaa toi selittely. Mulle alkaa riittää nyt nää tekosyyt.” ”Eiku oikeesti, ope. Emmä selittele. Toi koira tulee tääl oikeesti hulluks mutsin kan