Suupaloja seksinnälkäisille

”…ja tuona päivänä, totisesti, irstauteni minut vangitsi”

-H.D. Pasca

Kun kevätaurinko alkaa vihdoin luoda kainoja säteitään kaamoksen kangistamien kuolevaisten iloksi, saattavat meistä aistillisimpien ajatukset alkaa taas vaivihkaa hakeutua lemmenpuuhien pariin.

Niin virkistävää kuin kevään korvalla onkin luoda merkittäviä silmäyksiä mahdollisten kumppaniehdokkaiden suuntaan, saattaa rakkauden puuhiin ryhtyminen olla silti joskus helpommin sanottu kuin tehty!  Lankeaahan harmillisen monen kiireisen arjen sankarin vitsaukseksi lemmenleikkejä latistava tahaton tunnekylmyys tai jopa suoranainen kykenemättömyys eli frigiditeetti tahi impotenssi.

Mutta arvoisa lukijamme, älkäämme heti hätääntykö, vaikkei vällyjen välissä varsinaisesti värisisikään tai  ”tuntosarvet” vielä aivan täydellä teholla törröttäisikään. Itse luontoäiti lempeydessään tarjoaa avuksemme afrodisiakkeja eli erilaisia lempeä nostattavia ainesosia!

Afrodisiakit ovat jo ammoisista ajoista alkaen tunnettuja luonnontuotteita, arvokkaita rakkauden rohtoja, joilla on seksuaaliviettiä voimistava vaikutus. Tutuimpia lemmennostattajia löytynee jokaisen vähänkin gastronomisesti valveutuneen eläjän jääkaapista. Sillä onhan tiedetty, että tomaatti, maito, hunaja, valkosipuli, chili, selleri, parsa tai osterit voidaan sellaisinaan valjastaa rakkauden alkemian välineiksi. Näistä vähäpätöisiltä vaikuttavista ainesosista Sinäkin surautat sekoittimellasi sekuntissa seksiä tihkuvan supersmoothien!

Näiden, ah´ niin arkisten ainesten lisäksi haluamme seuraavassa  tuoda kuitenkin tietoonne myös hieman eksentrisempiä eliksiirejä. Kirjaston poistohyllystä käsiimme eksynyt opus nimeltään ”A Cornucopia of Afrodisiacs”(1996) väittää, että mahdollisimman hekumantäytteisiä hetkiä himoavalle hurjapäälle tulee ensisijassa tarjoilla seuraavanlaisia sekoituksia:

• Korppikotkan vasen keuhko käärittynä kurjen nahkaan. Tämä on voimakas stimulantti miehille.
• Lohikäärmeen veri on kautta historian tunnustettu varsin vahvaksi kiihokkeeksi. Koska sitä voi olla verrattain vaikeaa saada käsiinsä, voidaan korvikkeena mainiosti käyttää myös tavallisen käärmen verta. Mutta huomio! Käärmeen veri tulee vuodattaa vain silloin kun matelija rutistuu kuolevan elefantin alle tämän kaatuessa maahan.
• Oivallisena lemmennostattajana toimii myös palanen elefantin kärsän oikeaa puolta yhdistettynä Lemnoksen saaren (sijainti ilmeisesti Kreikan saaristossa) punaiseen multaan.
• Kovan luokan kiihokkeena voidaan pitää rohtomandrakea (lat. Mandragora officinarum), joka on koisokasvien heimoon kuuluva kasvilaji ja tunnetaan Suomessa myös nimillä alruuna tai lemmenmarja. Kasvin juurakko muistuttaa alastonta ihmisruumista, ja kasviin liitetään monia maagisia ominaisuuksia. Tarinoiden mukaan alruunaa kasvaa vain hirsipuiden läheisyydessä, koska se syntyi hirtettyjen miesten siemennesteestä. Ravintonaan kasvi käytti näiden teloitettujen miesten verta. Kerrotaan myös, että kasvi huutaa maasta irrotettaessa niin kovaa, etteivät edes mehiläisvahaiset korvatulpat voi suojata kuulijaa kuuroutumiselta. Tämän takia, kunnioitettu lukijamme, kasvin maastairroittamiseen on vanhan kansan ohjeiden mukaan ehdottomasti käytettävä koulutettuja vetokoiria.

Lopuksi vielä muutama huomio edellä esiteltyjen rohdosten vastalääkkeistä, anafrodisiakeista. Tämä siltä varalta, että joku keskuudestamme, näiden arvaamattomien ainesosasten vaikutuksen alaisena, villiintyisi viettelyksistä liikaa – tahi pahimmassa tapauksessa sortuisi jopa sairaalloiseen satyriaasiin eli hyperseksuaalisuuteen!

Kirjassa mainitaan, että eräs varsin tunnettu epäkiihoke eli anafrodisiakki on mikä tahansa lisko hukutettuna ureaan eli virtsaan. Seos nautitaan sellaisenaan. Myös hippopotamuksen eli virtahevon vasemmanpuoleinen otsanahan kaistale kiinnitettynä ihmisen omiin haaroihin toimii perimätiedon mukaan seksuaaliviettiä ainakin jossain määrin hillitsevänä elementtinä.

Toivottakaamme siis näillä sanasilla lisää hohtoa hekumointeihinne ja sähäkkyyttä sänkypuuhiinne – mutta kuitenkin kohtuuden rajoissa!

Lähde: Dodd, Graig. & Brown, Michele. 1996. A Cornucopia of Afrodisiacs. Elixirs and Recipes for Love.