SUTTA PAKOON

Arvoisa lukija, myönnetään yhdessä heti alkuun, että kaikissa meissä asuu pienenpieni kyylä. Kyylyys on inhimillinen piirre, joka vaihtelee luontaisesta tiedonhalusta aina patologiseen, perverssiin, kyltymättömään haluun kytätä ja arvostella kanssaihmisten jokaista liikettä. Koska olemme itse joutuneet tekemisiin eri asteisten kyylien kanssa erityisesti työelämässä, halusimme luoda testistön, jonka avulla jokainen voi tunnistaa oman kyylyytensä asteen. Tulosten avulla kuka tahansa voi vaivatta puuttua omaan käytökseensä ajoissa, mikäli siinä ilmenee viitteistä sairaalloiseksi yltyvästä kyttäyksenhalusta. Selvitä siis, kuinka kyylä juuri Sinä olet! Muistathan vastata rehellisesti. (Tästä videosta saat osviittaa, mikäli kyylän käsite on sinulle vielä epäselvä) VAPAA-AJAN KYYLÄYS 1 Onko Sinulla tapana vilkuilla naapurin puolelle, onko nurmikko leikattu ja polttopuut siistissä pinossa? A) Ei juuri koskaan, ei voisi vähempää kiinnostaa. (0 p) B) Silloin tällöin, toisten sii...

Suomalaisen asiakaspalvelun taso lyö joskus jalat alta kuin juuri teroitetun viikatteen terä rutikuivassa ruispellossa korsia katkoessaan. Ja tällä kielikuvalla ei nyt tavoitella myönteistä mielikuvaa! ”No ei meil kyl oikeen oo tilaa”, toteaa tarjoilija puolityhjässä ravintolasalissa, kun kysymme paikkaa kahden lapsen kanssa. ”Et tota, kantsii varmaan kysellä muualta, kun tos on noita varauksia tulossa parin tunnin sisällä…”, mutisee tarjoilija ja suuntaa takaisin takahuoneeseen. ”Me ollaan kyl jo menossa kiinni, et emmä oikeen viitti enää näitä pullia myydä, kun ette kuiteskaan ehdi näitä syödä.” kertoo tarjoilija kahvilassa reilusti ennen sulkemisaikaa. Ainiin, taas pääsi unohtumaan että kaikki kahvilat sulkeutuvat maassamme tietysti viimeistään klo 18.00. ”Anteeksi vaan, että huomautan, mutta jos seuralainen maistaa sinun alkusalaatistasi, niin veloitamme siitä kyllä uudelleen koko alkupalan hinnan”, tulee yrmeä nainen tiskin takaa napauttamaan toisen meistä miehelle. ”Saank...

Mistä vauvat oikeastaan syntyvät tähän maailmaan? Siittiöistä ja munasoluistako? DNA:n monistumisesta ja ribonukleotidihappoketjun kahdentumisesta? Entä minkä takia? Jatkaakseen sukua ja kantaakseen geenejään sukupolvelta toiselle? Tai oppiakseen ahkeriksi kuluttajakansalaisiksi ja lisätäkseen kansantalouden ostovoimaa? Meillä materialistisessa lännessä keskitytään varsin vahvasti aineelliseen olemuspuoleemme, ja on helppo unohtaa ihmisen olemus henkiolentona. Vauvaa odottaessa on monen mielestä mielekkäämpää miettiä sellaisia kysymyksiä kuin lastenhuoneen tapettikuoseja – pastellisena vai sittenkin pikkuautoprintillä? Ottaisiko rattaisiin kääntyvät etupyörät vai sittenkin ne kookkaammat maastorenkaat? Tai miten se viimeisimmän Stokke-Steps -tuolin hankinta – uutena vai sittenkin Huutonetistä?  Harvalle tulee mieleen pysähtyä edes hetkeksi pohtimaan asiaa hieman  laajemmassa  mittakaavassa, tai jopa aivan  ”outside the box”  – kuten seuraavassa on ta...

Eräs aamuhetki ennen kouluun ja töihin lähtöä. ”Sinähän laitat sen takin tänään, kuule, sinähän laitat sen. Ja yhtään et jäkätä minulle vastaan!” ”Kuinka monta kertaa minun pitää sanoa, kuin-ka monta kertaa pitää sanoa, etten huvikseni sulle tollasia ostele, kahdeksankymppiä, NII-IN, kahdeksankymppiä on äiti siitä maksanut! Sinähän laitat sen tai sitten sinä itket ja laitat sen!” ”Vauhtia, oikeeeesti, nyt PESE JO NE HAMPAAT, pese! NYT ON KIIRE! OIKEESSSTI!! ”Ja nämä kissankakat, kuka ottaa nämä! Voi Jeesus että täällä haisee, aivan kamala lemu! Kuka ottaa nämä?! Nyt liikettä niveliin! Kuka ottaa kissan kakat?” ”Ja sinä siinä jatkat sitä hampaiden pesemistä! Haloo!! Haluatko vai lisää hammaspeikkoja!?” ”Kumpi vie illalla treeneihin, sano jo, kerkeetkö sinä? Tekonurmella vai sisällä, kummassa ollaan – viideltä vai puoliseittemältä, mihin aikaan lähdetään? Tunnin vai puolentoista treenit?” ”No tarkista, hölmö, kirjaudu sinne ihme ilmoittautumisjuttuun sisään! Äkkiä nyt!!! ...

Edelliseen  kannanottoomme  liittyeen jatkamme vielä postauksen verran digitalisaation uhkista. Viime kerralla käsittelimme vanhempien digikäyttäytymistä, joten siirretäänpä katse nyt jälkikasvuumme. Tietolähteenämme on tänään, ei ehkä kovin tuore, eikä monenkaan mielestä edes varsinaisen validi esitys  ”Tietokoneet ja kouluikäiset? – väitteitä ja perusteluja”,  kirjoittanut  Valdemar Setzer,  vuodelta 1989. Mutta uskokaa tai älkää! Tämä erään oppilaitoksen pölyttyneestä kellarista löytynyt vallankumouksellinen teos ennusti jo 1980-luvun lopussa täsmällisellä tarkkuudella kuinka lisääntyvä digitalisoituminen johtaa meidät väistämättä tilanteeseen, jossa kaikki olennainen elämästä unohtuu ja korvautuu virtuaalimaailman viettelevällä, virikkeitä pursuavalla mutta umpityhjällä tekotodellisuudella. Tässä teoksessa Setzer tuo esille ehkä monen mielestä kenties ”hiukan radikaalilla” tavalla keskeisimmät lasten liialliseen tietokon...

Koulupäivä on alkamassa. Matti on taas poissa. ”No moi Matti, opettaja tässä, missäs sä olet, tämä on nyt kolmas päivä tällä viikolla, kun sua ei ole näkynyt.” ”No ei tässä mitään. Mä en nyt vaan pääse tulemaan.” ”No oletko sä kipeänä?” ”…Eeen…” ”No onko sulla bussikortti hävinnyt?” ”No eiii…” ”No mikäs nyt sitten on?” ”Noi mul on toi koira.” ”…ööö, siis niin? Siis koira?” ”Niin, mun pitää hoitaa tota koiraa.” ”No eikös koira pärjää päivän ihan yksin?” ”No ei se oikeen. Se tulee hulluks täällä.” ”Hulluksi? No pitäähän koiran tottua olemaan yksinkin, kyllähän se nyt päivän pärjää. Onhan sinun päästävä kouluun!” ”No ku ei se oo yksin, se on mutsin kanssa.” ”Mutsin? No eikös sun äiti vois hoitaa sitä koiraa?” ”No kato ei se oikeen voi.” ”No älä nyt Matti viitti. Nyt sun pitää kuule vähän ryhdistäytyä ja lopettaa toi selittely. Mulle alkaa riittää nyt nää tekosyyt.” ”Eiku oikeesti, ope. Emmä selittele. Toi koira tulee tääl oikeesti hulluks mutsin kan...

”Sitten hänen mielessään alkoivat väikkyä kaukaisemmankin tulevaisuuden kysymykset, miten hän saisi lapsensa kasvatetuiksi ihmisiksi. ”Tytöistä ei tarvitse huolehtia”, hän ajatteli.”..Mutta pojat”?  (Leo Tolstoi 1875, Anna Karenina) Nythän on niin, että meille on siunaantunut ainoastaan poikapuolisia jälkeläisiä. Eikä siinä mitään, mutta näin naispuolisena kasvattajana on ajoittain melko työlästä yrittää ymmärtää miessukupuolen elämäntapaa. (Ja huomautettakoon: seuraava teksti sisältää vahvaa sukupuolistereotyypittelyä sekä erityisen yksioikoisia tulkintoja sukupuolten välisistä eroista!) Itse hallitunrauhallisten ja arvomaailmaltaan pehmeiden prinsessa-, pupu-, pehmolelu-, baletti-, kisu-, koti- ja heppaleikkien pyörteissä kasvaneina naisihmisinä joudumme henkeä pidätellen seuraamaan poikalaumamme varsin erilaista tapaa olla maailmassa. Seuraavaan olemme listanneet TOP3 uhkakuvaa poikalapsen kasvattamisessa: Uhkakuva 1. Poikien fyysinen holtittomuus ja si...