Tietokoneet - yritys tuhota ihmisyys?

Edelliseen kannanottoomme liittyeen jatkamme vielä postauksen verran digitalisaation uhkista. Viime kerralla käsittelimme vanhempien digikäyttäytymistä, joten siirretäänpä katse nyt jälkikasvuumme.

Tietolähteenämme on tänään, ei ehkä kovin tuore, eikä monenkaan mielestä edes varsinaisen validi esitys ”Tietokoneet ja kouluikäiset? – väitteitä ja perusteluja”, kirjoittanut Valdemar Setzer, vuodelta 1989.

Mutta uskokaa tai älkää! Tämä erään oppilaitoksen pölyttyneestä kellarista löytynyt vallankumouksellinen teos ennusti jo 1980-luvun lopussa täsmällisellä tarkkuudella kuinka lisääntyvä digitalisoituminen johtaa meidät väistämättä tilanteeseen, jossa kaikki olennainen elämästä unohtuu ja korvautuu virtuaalimaailman viettelevällä, virikkeitä pursuavalla mutta umpityhjällä tekotodellisuudella.

Tässä teoksessa Setzer tuo esille ehkä monen mielestä kenties ”hiukan radikaalilla” tavalla keskeisimmät lasten liialliseen tietokoneiden käyttöön liittyvät uhat:

1. ”Yksi varmimmista tavoista saattaa pikkulapsi menettämään iloinen ja tarpeellinen lapsenomaisuutensa on tietokoneen antaminen hänelle. Tietokone saa aikaa melkein hallitsemattoman lumousvaikutuksen, joka ei  ole kenenkään kehitykselle hyväksi.”
2. ”Minun mielestäni tietokoneet ja televisio koulutuksessa ovat pahempia tuhoavia menetelmiä kuin atomipommi. Jälkimmäinen tuottaa fyysistä tuhoa, jota jokainen voi nähdä ja inhota; television ja tietokoneiden tuottama tuho ei ole välittömästi havaittavissa, mutta aivan yhtä inhottavaa.”
3. ”Tietokoneiden käyttöönotto koulutuksessa on yritys tuhota ihmisyys. Se on henkistä hävitystä modernilla tavalla, joka aiheuttaa käyttäjässä uneliaisuuden tilan, poistaa itsetietoisuuden ja kutistaa ajatteluprosessin.”
4. ”Tietokoneiden liikakäytöstä maksettu hinta on orjuus ja kyvyttömyys, herkkyyden menetys, joka latistaa ihmisen vähemmän inhimillisiin olosuhteisiin. Etenkin pelien liikakäyttö sulkee lapsessa tärkeitä toimintoja. En yhtään yllättyisi, että liikapelaamisen seurauksena lapsi osoittaisi oppimisvaikeuksia, kehittäisi hermostunutta nykimistä tai hankkisi kommunikaatio- ja keskittymisvaikeuksia.”
5. ”Pahin kaikista vaikutuksista on lopullinen materialistisen mentaalisuuden ja koneiden ihailun syntyminen, sekä harhainen usko siihen että ne tuovat hyvinvointia ja onnellisuutta.”
6. ”Olen tuonut esille joitakin negatiivisia näkökohtia. Minua kutsutaan varmaankin ”radikaaliksi” ellen osoita myös joitakin positiivisia puolia.” summaa Setzer lopuksi. ”Valitettavasti en ole kyennyt löytämään ainuttaakaan. Eikä kukaan ole pystynyt niitä minulle osoittamaan aihetta koskevien esitelmieni ja keskustelujen aikana.”

Hyvät kasvattajat, olisiko jo näillä saatteilla syytä hellittää hieman sitä digihypetystä ja napata vaikka se tabletti hetkeksi pois sieltä taaperon kourasta?

Tiesitte kai, että tässä siteeraamaamme, kieltämättä hieman pölyttynyttä, mutta ’ah niin totuudellista Valdemar Setzeriä hieman trendikkäämmätkin tahot allekirjoittavat nykyisin nämä väitteet?  Nimittäin huipputeknologian kehdossa, Kalifornian Piilaaksossa vaikuttavat ohjelmistosuunnittelijat, Steve Jobsin esimerkin innoittamina, ovat jo aikaa sitten sitoutuneet itse vahvasti teknologiavapaaseen kasvatukseen niin kotonaan kuin kouluissakin.