Pojan kasvattamisen kauhukuvat

”Sitten hänen mielessään alkoivat väikkyä kaukaisemmankin tulevaisuuden kysymykset, miten hän saisi lapsensa kasvatetuiksi ihmisiksi. ”Tytöistä ei tarvitse huolehtia”, hän ajatteli.”..Mutta pojat”? (Leo Tolstoi 1875, Anna Karenina)

Nythän on niin, että meille on siunaantunut ainoastaan poikapuolisia jälkeläisiä. Eikä siinä mitään, mutta näin naispuolisena kasvattajana on ajoittain melko työlästä yrittää ymmärtää miessukupuolen elämäntapaa.

(Ja huomautettakoon: seuraava teksti sisältää vahvaa sukupuolistereotyypittelyä sekä erityisen yksioikoisia tulkintoja sukupuolten välisistä eroista!)

Itse hallitunrauhallisten ja arvomaailmaltaan pehmeiden prinsessa-, pupu-, pehmolelu-, baletti-, kisu-, koti- ja heppaleikkien pyörteissä kasvaneina naisihmisinä joudumme henkeä pidätellen seuraamaan poikalaumamme varsin erilaista tapaa olla maailmassa. Seuraavaan olemme listanneet TOP3 uhkakuvaa poikalapsen kasvattamisessa:

Uhkakuva 1. Poikien fyysinen holtittomuus ja siitä seuraava tapaturma-alttius

Kierrehypyt, rynnäköt, bäkkärit, kierrebäkkärit, twisterit, apupyörillä pakeneminen, tetsaaminen ojissa, viemäreissä, tipahtelu kalliojyrkänteiltä ja tikapuilta, sinkoilu autoteille, hyppiminen kivenlohkareilta, katoille kiipeäminen ja sieltä lumen kanssa alas vieriminen…

Kun ikää tulee lisää, vauhti kiihtyy. Samalla kasvaa tulee niiden välineiden valikoima, joilla vahingoittaa itseään ja lähiympäristöään: ensin on potkumopo, sitten jo skeittilauta, skuutti, bmx-pyörä,  itse viritelty mäkiauto, mopo, mönkkäri ja lopulta ylipäänsä kaikki moottoriajoneuvot.

Täysi-ikäisyyttä ja ajokortti-ikää odotamme kauhulla.

Uhkakuva 2. Poikien perustavanlaatuiset puutteet tunteidensäätelykyvyssä

Havaintojemme mukaan poikalapsen tunne-elämä velloo syntymästä saakka kahden polariteetin välillä: täydellinen vauva tai täydellinen macho. Kultaista keskitietä tai kohtuutta ei tunneasioissa tunneta. Tunneilmaisu vaihtelee uhoamisesta vauvamaiseen ulinaan.

Esimerkkejä erään päivän aikana kuullusta pikkupojan uhosta: ”Mä oon ihan paras  ninjataistelija, mä voitan kaikki mun potkuilla! Mä oon kaikista taitavin motocrossaaja, roiskutan mutaa kaikist korkeimmalle!! Mä hyppään ainaki 25 metristä alas uimahallissa!! Hähää, räsäytän teidät kaikki sirpaleiks mun valomiekalla! Mä sahasin tänään kaikista paksuimman puun katki jättisahalla!! Ja jaksan valvoa ainaki tota, öö, kahteenkymmeneenviiteen asti tänään!!

Esimerkkejä samaisen pojan iltaväsymysulinasta kello 19: Äiti haluuu-uu-uun sun syliin, äiti toi Maisa-hiiri pelottaa telkkarissa! Äiti missä on mun unirätti, ja unilammas, ja se unikana? Mä haluu-uu-uun ne kaikki, muuten ei tuu uni! Äiti kanna mut nukkumaan niinkun vauva, äiti kanna mut ihan vauva-asennossa! Univalo päälle, muuten möröt syö! Et lue sitä Pekka Töpöhäntää, Monni on niin hurja, lue mieluummin se Nuunuu-ukko, se mitä luettiin vauvana, se katselukirja, Äiti laita mut unipussiin, jooko? Ja jäät mun viereen kyllä koko yöks! …ja saisinko mäkin pliis juoda iltamaidon vauvaveljen tuttipullosta?

Uhkakuva 3: Poikien täydellinen itsekontrollin puute

Poikalapsi ei huolehdi kenestäkään; ei itsestä eikä ainakaan toisesta. Poikalapsi on täysin impulssiensa vietävissä. Poika myös olettaa aina, että joku muu hoitaa ja huolehtii kaiken hänen puolestaan, joten on turhaa edes vaivautua miettimään oman käyttäytymisensä seurauksia.

Esimerkkinä Parkour-hyppy paskaojaan: Pojalle oli puettu varsin hienot vaatteet päälle ennen koulun juhlaa, jossa hänen oli tarkoitus esiintyä. Hänet oli päästetty hetkeksi pihalle odottamaan muun perheen saapumista ja vannotettu ettei mene minnekään, varsinkaan mihinkään mutaan. Noh, viereinen mutaoja alkoi ilmeisesti kiehtoa kyseistä poikaa siinä määrin, että hän aloitti parkour-tyyliset hypyt ojan puolelta toiselle. Viimeinen hypyistä tietysti epäonnistui, ja johti pojan läsähtämiseen varsin runsasvetisen ojanpahasen pohjalle, puoliksi huppeluksiin. Kyllä siinä kuulkaa meinasi mammalla päässä naksahtaa kun naarasi poikastaan ojan pohjalta uudelleen juhlaan pukeutumaan.

Arvoisa lukija. Tiedostamme, että olemme tässä leikitelleet aikamoisilla yleistyksillä. Mutta olkaahan armollisia ja koettakaa ymmärtää – kaikki tämä on meille arkipäivää. Ja meno senkun jatkuu, ja totisesti, pahenee vuosi vuodelta.

Haluamme nyt vedota Teihin, hyvät pidemmän linjan pojan kasvattajat, mikäli olette kuulolla. Kertokaa, oi kertokaa meille, voisiko mitenkään olla niin, että jonakin päivänä nämä uhat kääntyvät poikasillemme vielä joskus mahdollisuuksiksi?