Poika ja valkoinen koira

Koulupäivä on alkamassa. Matti on taas poissa.

”No moi Matti, opettaja tässä, missäs sä olet, tämä on nyt kolmas päivä tällä viikolla, kun sua ei ole näkynyt.”

”No ei tässä mitään. Mä en nyt vaan pääse tulemaan.”

”No oletko sä kipeänä?”

”…Eeen…”

”No onko sulla bussikortti hävinnyt?”

”No eiii…”

”No mikäs nyt sitten on?”

”Noi mul on toi koira.”

”…ööö, siis niin? Siis koira?”

”Niin, mun pitää hoitaa tota koiraa.”

”No eikös koira pärjää päivän ihan yksin?”

”No ei se oikeen. Se tulee hulluks täällä.”

”Hulluksi? No pitäähän koiran tottua olemaan yksinkin, kyllähän se nyt päivän pärjää. Onhan sinun päästävä kouluun!”

”No ku ei se oo yksin, se on mutsin kanssa.”

”Mutsin? No eikös sun äiti vois hoitaa sitä koiraa?”

”No kato ei se oikeen voi.”

”No älä nyt Matti viitti. Nyt sun pitää kuule vähän ryhdistäytyä ja lopettaa toi selittely. Mulle alkaa riittää nyt nää tekosyyt.”

”Eiku oikeesti, ope. Emmä selittele.

Toi koira tulee tääl oikeesti hulluks mutsin kanssa.”

”Hei Matti, mä en nyt ihan ymmärrä, miten koira voi tulla hulluksi mutsin kanssa.”

”No kato…no kato ope se tulee hulluks sen takia,

sen takia,

että mutsi on koko ajan humalassa.”

-------

”No… mitä jos sä otat sen koiran mukaan kouluun? Pitäähän sun päästä opiskelemaan.”

”No voimmä ottaakki.”

”No tehään niin, tule tänne sen koiran kanssa, eiköhän me jotain keksitä.”

Pian luokan ovella seisoo pitkä vaaleahiuksinen poika ison valkoisen pystykorvan kanssa.

Opiskelijat keskeyttävät työnsä ja hakeutuvat koiran luokse. Jokainen haluaa silittää sitä vuoron perään. Koira on otettu saamastaan huomiosta ja kellahtaa selälleen.

”Laitetaanko se vaikka tänne sivummalle liekaan kiinni, niin päästään hommiin.”

Koira jää makoilemaan työsalin nurkkaan. Se vahtii opiskelijoiden työskentelyä pää kallellaan. Kaikki opiskelevat ahkerasti, silloin tällöin joku käy koiran luona.

Päivän kuluu, ja koiraa alkaa kyllästyttää. Se kolisuttelee kärsimättömästi vesikuppiaan ja ulvoo uhmakkaasti kuin susi kuutamolla.

”Koitetaan jaksaa, Repe, hienosti sujuu. Mä teen vähän vielä, niin sitten päästään kotiin.” poika rauhoittelee.

Koira tuijottaa poikaa luottavaisesti suurin mustin silmin ja asettuu aloilleen.

”Sulla on varmaan jano. Mä tuon sulle lisää vettä.”

Poika asettaa täyden vesikupin koiran eteen ja palaa töihinsä.

Koira tarttuu kupin reunaan ja alkaa leikkiä. Se lörppii vettä kuonollaan, sinkoaa pisaroita päälleen, ympärilleen, ympäri luokkaa. Metallinen kuppi kolisee kivilattiaa vasten, vesi loiskuu minne sattuu.

Vesipisaroiden kastelema koira näyttää tyytyväiseltä.

Poika hymyilee koiralle.