SUTTA PAKOON

Mistä vauvat oikeastaan syntyvät tähän maailmaan? Siittiöistä ja munasoluistako? DNA:n monistumisesta ja ribonukleotidihappoketjun kahdentumisesta? Entä minkä takia? Jatkaakseen sukua ja kantaakseen geenejään sukupolvelta toiselle? Tai oppiakseen ahkeriksi kuluttajakansalaisiksi ja lisätäkseen kansantalouden ostovoimaa? Meillä materialistisessa lännessä keskitytään varsin vahvasti aineelliseen olemuspuoleemme, ja on helppo unohtaa ihmisen olemus henkiolentona. Vauvaa odottaessa on monen mielestä mielekkäämpää miettiä sellaisia kysymyksiä kuin lastenhuoneen tapettikuoseja – pastellisena vai sittenkin pikkuautoprintillä? Ottaisiko rattaisiin kääntyvät etupyörät vai sittenkin ne kookkaammat maastorenkaat? Tai miten se viimeisimmän Stokke-Steps -tuolin hankinta – uutena vai sittenkin Huutonetistä?  Harvalle tulee mieleen pysähtyä edes hetkeksi pohtimaan asiaa hieman  laajemmassa  mittakaavassa, tai jopa aivan  ”outside the box”  – kuten seuraavassa on ta...

Eräs aamuhetki ennen kouluun ja töihin lähtöä. ”Sinähän laitat sen takin tänään, kuule, sinähän laitat sen. Ja yhtään et jäkätä minulle vastaan!” ”Kuinka monta kertaa minun pitää sanoa, kuin-ka monta kertaa pitää sanoa, etten huvikseni sulle tollasia ostele, kahdeksankymppiä, NII-IN, kahdeksankymppiä on äiti siitä maksanut! Sinähän laitat sen tai sitten sinä itket ja laitat sen!” ”Vauhtia, oikeeeesti, nyt PESE JO NE HAMPAAT, pese! NYT ON KIIRE! OIKEESSSTI!! ”Ja nämä kissankakat, kuka ottaa nämä! Voi Jeesus että täällä haisee, aivan kamala lemu! Kuka ottaa nämä?! Nyt liikettä niveliin! Kuka ottaa kissan kakat?” ”Ja sinä siinä jatkat sitä hampaiden pesemistä! Haloo!! Haluatko vai lisää hammaspeikkoja!?” ”Kumpi vie illalla treeneihin, sano jo, kerkeetkö sinä? Tekonurmella vai sisällä, kummassa ollaan – viideltä vai puoliseittemältä, mihin aikaan lähdetään? Tunnin vai puolentoista treenit?” ”No tarkista, hölmö, kirjaudu sinne ihme ilmoittautumisjuttuun sisään! Äkkiä nyt!!! ...

Edelliseen  kannanottoomme  liittyeen jatkamme vielä postauksen verran digitalisaation uhkista. Viime kerralla käsittelimme vanhempien digikäyttäytymistä, joten siirretäänpä katse nyt jälkikasvuumme. Tietolähteenämme on tänään, ei ehkä kovin tuore, eikä monenkaan mielestä edes varsinaisen validi esitys  ”Tietokoneet ja kouluikäiset? – väitteitä ja perusteluja”,  kirjoittanut  Valdemar Setzer,  vuodelta 1989. Mutta uskokaa tai älkää! Tämä erään oppilaitoksen pölyttyneestä kellarista löytynyt vallankumouksellinen teos ennusti jo 1980-luvun lopussa täsmällisellä tarkkuudella kuinka lisääntyvä digitalisoituminen johtaa meidät väistämättä tilanteeseen, jossa kaikki olennainen elämästä unohtuu ja korvautuu virtuaalimaailman viettelevällä, virikkeitä pursuavalla mutta umpityhjällä tekotodellisuudella. Tässä teoksessa Setzer tuo esille ehkä monen mielestä kenties ”hiukan radikaalilla” tavalla keskeisimmät lasten liialliseen tietokon...

Koulupäivä on alkamassa. Matti on taas poissa. ”No moi Matti, opettaja tässä, missäs sä olet, tämä on nyt kolmas päivä tällä viikolla, kun sua ei ole näkynyt.” ”No ei tässä mitään. Mä en nyt vaan pääse tulemaan.” ”No oletko sä kipeänä?” ”…Eeen…” ”No onko sulla bussikortti hävinnyt?” ”No eiii…” ”No mikäs nyt sitten on?” ”Noi mul on toi koira.” ”…ööö, siis niin? Siis koira?” ”Niin, mun pitää hoitaa tota koiraa.” ”No eikös koira pärjää päivän ihan yksin?” ”No ei se oikeen. Se tulee hulluks täällä.” ”Hulluksi? No pitäähän koiran tottua olemaan yksinkin, kyllähän se nyt päivän pärjää. Onhan sinun päästävä kouluun!” ”No ku ei se oo yksin, se on mutsin kanssa.” ”Mutsin? No eikös sun äiti vois hoitaa sitä koiraa?” ”No kato ei se oikeen voi.” ”No älä nyt Matti viitti. Nyt sun pitää kuule vähän ryhdistäytyä ja lopettaa toi selittely. Mulle alkaa riittää nyt nää tekosyyt.” ”Eiku oikeesti, ope. Emmä selittele. Toi koira tulee tääl oikeesti hulluks mutsin kan...

”Sitten hänen mielessään alkoivat väikkyä kaukaisemmankin tulevaisuuden kysymykset, miten hän saisi lapsensa kasvatetuiksi ihmisiksi. ”Tytöistä ei tarvitse huolehtia”, hän ajatteli.”..Mutta pojat”?  (Leo Tolstoi 1875, Anna Karenina) Nythän on niin, että meille on siunaantunut ainoastaan poikapuolisia jälkeläisiä. Eikä siinä mitään, mutta näin naispuolisena kasvattajana on ajoittain melko työlästä yrittää ymmärtää miessukupuolen elämäntapaa. (Ja huomautettakoon: seuraava teksti sisältää vahvaa sukupuolistereotyypittelyä sekä erityisen yksioikoisia tulkintoja sukupuolten välisistä eroista!) Itse hallitunrauhallisten ja arvomaailmaltaan pehmeiden prinsessa-, pupu-, pehmolelu-, baletti-, kisu-, koti- ja heppaleikkien pyörteissä kasvaneina naisihmisinä joudumme henkeä pidätellen seuraamaan poikalaumamme varsin erilaista tapaa olla maailmassa. Seuraavaan olemme listanneet TOP3 uhkakuvaa poikalapsen kasvattamisessa: Uhkakuva 1. Poikien fyysinen holtittomuus ja si...

On lyhtyjuhla. Synkkä metsä on sysipimeä. Päiväkodin lapset piirissä, kaikilla mukana itse tehty valo. Punaista, sinistä, syksyn oranssia. Sytyttäkää  lyhtynne, lapset! pyytää täti. Värikkäät valopisarat välähtävät hangen ylle. Yö on valoton. Metsän puut hämmästelevät noita pieniä valopilkkuja.  Mistä te tänne pimeyteen eksyitte, te viattomat; miten te täällä säteilettekään, te uudet tulokkaat? Nyt lauletaan metsän eläimille, kehottaa kerhotäti. Ja niin lapset laulavat ja soittavat. Tummat puut heristävät korviaan. Oravat oksilla lopettavat leikkinsä ja jähmettyvät kuulemaan. Tiuku kilahtaa tahdin merkiksi, triangeli antaa alkuäänen, trumpetti johtaa soittoa. Valoton on yö. Vain lasten lyhdyt lepattavat varovasti tummaa taivaankantta vasten. Hangen alla lumiset varvut värisevät vienosti, kuin haluaisivat lähteä tanssiin. Kohmeiset kivet kääntävät sammalkasvonsa ikiroudasta, kun viimein ujoinkin lapsista yhtyy lauluun. Valoton on yö, ja h...

Taas se on miesflunssassa. Ihan kuin tuon äijän kanssa eläminen ei muuten olisi vaikeaa. Siinä se kulkee nokka pitkällä räkää valuen ja vollottaa kun on niin voimaton olo. Nenätippojahan hän ei tietenkään suostu käyttämään, on nimittäin jostain keksinyt, että ovat haitaksi immuunipuolustusjärjestelmälle. On se kumma, kun aivan tavallinen syysköhä lamaannuttaa henkilön täysin toimintakyvyttömäksi, ihan vaan mikäli hän sattuu olemaan miessukupuolta. Ja ne kalsarit. Tossa ne lojuu edelleen, haisevina. Ei se saa niitä koskaan korjattua edes pyykkikoriin. Eikä se muuten saa mitään muutakaan korjattua: pesukoneessa linkous ei vieläkään toimi, auton pyyhkijänsulat pitäisi vaihtaa, keittiöremppa aloittaa ja kasvimaa möyhiä. Saako se oikeesti mitään aikaseksi? Ei se enää tuo irtareita pyytämättä edes perjantaisin, eikä koskaan osta koruja tai kukkasia, ei tarjoudu hieromaan tai koskaan kutsu kullaksi. Ja ne sen iänikuiset jääkiekkojollotukset! Oliko se nyt Tappara kun pesi Kärpät: K...