We're All Gonna Die!!

Varoitus! Seuraava teksti saattaa sisältää paatuneita skeptikkoja ja vannoutuneita sekularisteja järkyttävää materiaalia!

”Kuolema on ihmiselle ongelmallinen ilmiö” toteaa itävaltalainen filosofi-yleisnero Rudolf Steiner Elämä kuolemanjälkeen -teoksensa alkulauseessa. Totta kyllä, monia tähän teokseen tutustumattomia saattaa vieläkin askarruttaa sellaiset triviaalit kysymykset, kuten onko kuoleman jälkeen elämää ja mitä kuoleman jälkeen oikein tapahtuu.

Hyvä lukija, kuoleman jälkeen vasta alkaakin tapahtua! 

Steinerin mukaan pelkäämme kuolemaa siksi, että käsitämme sen ainoastaan maanpäällisin aistein, elämän loppumisena ja hajoamisena. Mutta kuulkaahan kaikki kuolevaiset: tuonelan portin läpi kulkeminen tarkoittaa oikeastaan vain kokemistavan muutosta.  Kun kuolemaa tarkastellaan toiselta puolelta, henkisenä tapahtumana, se näyttäytyykin ihmiselämän suurimpana, ihanimpana ja merkittävimpänä tapahtumana – aivan kuten lapsen syntymä tällä puolella!

Tieteellinen silmäys tuonpuoleiseen

Arvoisa lukija, on tullut aika uhrata muutama ajatus sille, mitä kuolema on, miksi synnymme tähän maailmaan ja mitä ennen syntymää tapahtuu.

Koska länsimais-tieteellinen elämänkatsomus ei vastauksia meille näihin kysymyksiin tarjoa, on syytä turvautua buddhalaiseen ja antroposofiseen oppiin, jotka avaavat varsin ennakkoluulottomia ja monelle jopa ennenkuulumattomia näkökulmia näihin kysymyksiin.

Nämä molemmat hengentieteenhaarat tavoittavat ihailtavan eksaktilla tavalla kaikki ne reinkarnaation lainalaisuudet, jotka ihmiselämässä tapahtuvat kuoleman jälkeen ja ennen uutta syntymää:

Kun ihminen menehtymisen hetkellä astuu henkiseen maailmaan, hän näkee eletyn elämänsä ulkopuolisen silmin, eräänlaisena panoraamana. Kuoltuaan ihminen tuntee elämänsä – ei enää itsensä – vaan ympäristönsä näkökulmasta, eli kokee niin sanotun karmavaikutuksensa. Vaiheen tarkoituksena on, että ihminen pystyy muodostamaan objektiivisen arvion elämästään.

Edellä kuvattu vaihe saattaa olla kaikille B-luokan sairaalasarjoja seuranneille jo selvää pässinlihaa. Mutta nyt vasta alkaakin esityksemme hengentieteellinen hard-core-osuus; seuraavien väittämien nieleminen vaatii jo todella vankat pohjatiedot yliaistillisesta ja varsin esoteerisesti virittyneen mielenlaadun.

Uskokoon ken kykenee, karmanäkymän jälkeen ihmisen olemus alkaa laajeta. Steinerin selvännäköisten havaintojen mukaan ihmisolemus saavuttaa ensin maan ja kuun kiertoradat pallomaisena muotona, ja leviää siitä edelleen vaiheittain koko aurinkokunnan planeettojen laajuuksiin. Jokaisen planeetan piirissä opiskellaan tietyt läksyt. Hengen maailmassa elävän ihmisen tarkoitus on havaita oma epätäydellisyytensä, kaikki vielä läpikäymättömät oppiläksynsä.

Tämän laajenemisprosessin seurauksena ihmiselle valkenee käsitys omasta vaillinaisuudestaan ja elämän aikana tehdyistä virheistä ja laiminlyönneistä. 

Sillä hyvä kanssakatoavainen, mietipä niitä kaikkia kertoja, kun et suostunut lainaamaan ruohonleikkuria naapurin Maurille; nyt todella ymmärrät, kuinka hän yhä uudestaan musertui joutuessaan nyhtämään ylikasvaneita rikkaruohoja pelkän kuokan kanssa! Entäpä ne kaikki kerrat kun luistit tekosyinesi työpaikan virkistyspäivän suunnittelusta ja annoit kaiken taas kaatua Leena-Katriinan harteille: etpä tainnut ajatella, ettei se kevätpäivän ohjelmarunko ihan itsestään synny! Ja olisit nyt edes kerran elämässäsi antanut puolisollesi kehuja vaikka rälläkänkäyttötaidosta, kun hän niitä niin janosi.

Niin tosiaan, kaikki tämä ihmisen itsekeskeisessä tyhmyydessä keräämä karmalasti saa sielun haluamaan syntyä uudelleen, hyvittämään tekonsa ja oppimaan elämään harmonisemmin.

Ja kuinka loogista, tämä hyvityksen halu saa ihmisen sfäärin hengen maailmassa vetäytymään jälleen yhteen, kohti uutta ruumiillistumista: se puristuu kokoon tästä käsittämättömän laajasta ohenemasta aina siihen pienenpieneen fyysiseen pallomuotoon, joka sukusolu on. 

Alkaa sielun uusi inkarnoituminen seuraavaan elämään, sikiöksi, vauvaksi ja ihmiseksi jälleen.

Syntymä - onni vai kirous?

Päinvastoin kuin länsimaissa, buddhalaisuudessa syntyminen mielletään huomattavasti harmillisempana, jopa epätoivottuna tapahtumana. Buddhalaisuuden mukaan ihmisen korkein ja ainoa tavoite on oppia elämänläksynsä ja vapautua jälleensyntymien syklistä, eikä ymmärtämättömyyttään tai henkistä laiskuuttaan takertua ikuisesti sielunvaelluksen juoksupyörään.

Buddhalaisuuden mukaan synnymme tähän maailmaan nimenomaan siksi, että olemme taas reputtaneet elämän läksykuulustelun. Myös maallisen maailman ilot ja houkutukset vetävät huumeen lailla kehittymättömiä sieluja puoleensa ja narraavat ihmispoloja ruumiillistumaan yhä uudelleen ja uudelleen.

Buddhan opetukset varoittavat hengen maailmassa oleilevaa sielua suuresta vaarasta rynnätä oman kiihkeän jälleensyntymishalunsa voimasta väärille teille. Oppi kertoo: ”Alat tuonpuoleisessa enemmän ja enemmän kaivata aineellisen ruumiin tukea ja etsiä mahdollisesti vapaana olevaa kohtua syntyäksesi siitä. Tulet lopulta karman tuulen ajamana paikkaan, jossa tulevat vanhempasi ovat rakastelemassa. Näet tulevan isäsi ja äitisi yhtyvän, ja mielesi tuntee suorastaan vastustamatonta paloa mennä siemenenä äitisi kohdun sisään.”

Buddhalaisuudessa ihmisiä yritetään kaikin tavoin auttaa löytämään henkistä viisautta ja voimaa ylittää uudelleensyntymän alhainen houkutus. Perimätietona jaetaan useita konkreettisia neuvoja, kuinka ”syntymisen ovi voidaan lopullisesti sulkea”. Paras tapa välttyä uudelleensyntymältä on kuitenkin yksikertainen, joskin monelle äärimmäisen vaikea toteuttaa: elää hyvyydessä ja kohtuudessa ja hylätä sellaiset tunteet kuin halu, viha ja kateus.

Äärimmilleen tulkittuna buddhalaiset siis ajattelevat syntymästä juuri päinvastoin kuin me. Syntymä mielletään suoranaisena sielunkehityksen epäonnistumisena, kirouksena, likaisena lankeamisena maallisen materian maailmaan!

Näin siis käy molempien oppien, antroposofian ja buddhalaisuuden, mukaan ihmisen matka puolelta toiselle, edestakaisin. Kun elämänläksyt on useiden, kenties satojen tai tuhansien uudelleensyntymien kautta kunnolla opittu, ei tarvetta inkarnoitumiselle enää synny. Tällöin ihmissielu on täydellistynyt, vapautunut kuolemisen ja syntymisen kehästä ja saavuttaa lopullisen rauhan.

Voisiko asiaa enää selkeämmin selittää?

Ei ainakaan omasta mielestämme. Herra Steiner tosin taisi aavistaa, kuinka edistyksellisiä hänen havaintonsa aikanaan 1900-luvun alussa olivat ja lausui varoituksen sanana: "Kun näitä asioita kuvaillaan, varsinkin julkisuudessa, on varottava järkyttämästä ihmisiä täysin uudenlaisilla näkemyksillä." 

Arvoisa lukija, käytäthän siis Sinäkin ensisijaisesti omaa intuitiivista ja sielullista arvointikykyäsi tätä lukiessasi.

Olemme nimittäin tekemisissä sen laatuisen tiedon äärellä, jonka arvioimiseen länsimainen tiedonkäsityksemme ei totisesti yksinään riitä.

Lukemistoa aiheesta:

Burckhardt, Martin. 1998. Kuolemanjälkeiset kokemukset. Ihmisen kuolemanjälkeinen matka yliaistillisessa maailmassa, yhteenveto Rudolf Steinerin kuvausten pohjalta. Suomen antroposofinen liitto, Helsinki.

Steiner, Rudolf. 2009. Elämä kuoleman jälkeen ja sen yhteys elävien maailmaan. Suomen antroposofinen liitto, Helsinki.