SUTTA PAKOON

”Kuinka kasvattaa bebé” -kirjasta  (Pamela Druckerman, 2012) on tullut lähes raamattu monelle äidille. Suositussa teoksessaan Druckerman vertailee ranskalaista ja yhdysvaltalaista kasvatustyyliä, ja antaa lukijalle hyviä vinkkejä hillityn, hienostuneen, hyväkäytöksisen ja kohteliaan lapsen kasvattamiseen ranskalaisittain. Myös Terttu sai käsiinsä kyseisen teoksen odottaessaan ensimmäistä lastaan ja vakuuttui sen opeista. Hän ajatteli alkavansa soveltaa sen neuvoja jo synnytyslaitokselta välttääkseen sisarensa Annin aikaisemmin lastensa kanssa tekemät ratkaisevat kasvatukselliset virheet: Annin lapsista oli nimittäin vain muutamassa vuodessa kasvanut jo suoranaisia sikoja! Mutta voi! Eipä tiennyt silloin Terttu, kuinka hänenkin vekarastaan oli jo hyvää vauhtia kasvamassa aito suomalainen sikapossú, johon eivät ranskalaiset kasvatusmetodit tulisi puremaan. Sittemmin olemmekin molemmat luopuneet suosiolla kasvattajalta äärimmäisiä ponnistuksia vaativasta Bebé-ajattelutavasta,...

Hyvä lukija, Tiesithän, että metafysiikan lait ovat yhdistettävissä myös arkiseen ruoanlaittoon? Kumpi oli ensin, muna vai kana?  -kysymys viedään nyt uudelle tasolle reseptimme siivittämänä. Saammeko esitellä, päivittäisen ruokavalionne tueksi, vaivaton ja maukas  Kvanttikana – resepti, joka ei pelkästään täytä vatsaanne vaan tuo samalla lautasellenne kysymykset olevaisesta ja ei-olevaisesta, lihaksi tulleesta ja henkimateriasta, syntymästä ja kuolemasta. Ainekset ja valmistusohjeet: –  Ruskista pannulla  paketillinen (n.400g) kanan fileesuikaleita.  –    Sekoita munamaito (noin 4-6 munaa ruokailijain määrästä riippuen) ja lisää se joukkoon pannulle paistumaan. – Mausta aromisuolalla tahi muilla mausteilla oman makusi mukaan. Tarjoile seos höyryävänä suoraan pannulta! Tämä arkiselta vaikuttava ruokalaji antaa aineksia käydä ruokapöytäkeskustelua varsin korkealentoisistakin aiheista. Tajusimme nimittäin itse kvanttikanaa, arkisemmin k...

(arkisto julkaistu 2015) Mitä ajattelin tänään?  -kysymykseen vastausta pyytävät päivittäin monenmoiset somesovellukset.  Kuitenkaan se, mitä me ajattelimme tänään, ei ole läheskään yhtä mielenkiintoista kuin se, mitä lapsemme tänään ajattelivat. Omat, varhaiskeski-iän kangistamat aatoksemme näet kulkevat aina vaan rutiininomaisempia, verrattain pitkästyttäviä ratojaan –  Riittääkö kirjopyykkiaine seuraavaan koneelliseen? Lienevätköhän lähi-Lidlin krakovanmakkarat vielä alessa? Millähän tekosyyllä sitä lintsaisi taas tämän illan zumbasta? Sen sijaan lapsosten päässä tuntuu liikkuvan vielä ilahduttavan – ellei jopa häkellyttävän – tuoreita ajatuskulkuja. Siksipä, hyvä lukija, haluamme mieluummin kertoa Teille mitä lastemme (3 – 9v) päissä on viime aikoina pyörinyt. Näissä arkisissa ajatusrakennelmissa ei rajoja tunneta vaan liikutaan luontevasti uskontieteiden peruskysymysten, metafysiikan, ornitologian ja yleisen eläinfysiologian tai vaikkapa morfofonologiste...

”Mistä on pienet tytöt tehty, mistä on pienet tytöt tehty? Sokerista, kukkasista, inkivääristä, kanelista. Niistä on pienet tytöt tehty! Mistä on pienet pojat tehty, mistä on pienet pojat tehty? Etanoista, sammakoista, koiranhännän tupsukoista. Niistä on pienet pojat tehty!” väittää englantilainen kansanruno. Mutta ehei! Ei sitten laisinkaan! Puhutaanpas asioista hetki niiden oikeilla nimillä. Pienet tytöt ja pojat on tietenkin tehty sukupuoliyhdynnän keinoin, jota fyysis-teknillisenä tapahtumasarjana varsin havainnollisesti kuvataan saksalaisen lääkäri-kirjailija Fritz Kahnin teoksessa  Sukupuolielämämme  (1945). Teos ei muuten ole ihan mitä tahansa huttua, vaan sisältää jopa 500 sivua pelkkää asiaa ihmisen seksuaalielämästä. Käsiteltyjä aihepiirejä teoksessa ovat esimerkiksi: Onko kuukautisveri myrkyllistä? Öiset siemenheitot eli polluutiot Paras keino kuukautisvaivoja vastaan on järkevä kasvatus Miehen ja naisen sukuvietin traag...

(arkisto julkaistu 2015) Osaamisen päivittäminen, lisäpätevyyksien hankkiminen tai uudelleenkouluttautuminen ovat työllistymisen elinehtoja nykypäivän hektisessä toimintaympäristössämme.   Arvoisa ammatinvalintaa, -vaihtoa tai lisäpätevöitymistä pohtiva lukija, saammeko esitellä erään varteenotettavan – joskin vähemmän tunnetun – ammatillisen suuntautumisvaihtoehdon:  tundrashamaanin  toimenkuvan! Huomioithan, että nyt emme missään nimessä puhu niin sanotusta new age-henkisestä ”puunhalailu-löllöshamanismista”, jossa korostuu mukava yhdessä tekeminen esimerkiksi voimaannuttavien enkeli-/väriterapiasessioiden kautta erilaisissa rentouttavissa viikonloppuretriiteissä. Korostamme, että tässä puhutaan aidosta, alkuperäisen arkaaisesta  hardcore-tundrashamaanin  koulutuksesta, joka on peräisin jo usean vuosisadan takaa. Yleistä koulutuksesta Shamanismin perustutkinto antaa laaja-alaiset valmiudet vastata asiakkaiden sielullisiin tarpeisiin koko ajan ...

Syksyn kylmetessä olemme vilkuilleet vaatekaappeihimme huolestunein silmin. Tyyli tuntuu olevan kummallakin hukassa, sesongista toiseen. Tertun kaapista löytyy tällä hetkellä pelkästään läpeensä singahtanutta mammasukkahousua, muodottoman mitäänsanomattomia raskauskaapuja sekä kenkälaatikossa kylmiä ilmoja varten pari kulahtaneita Kuoma-kenkiä, ainoat jotka vielä mahtuvat loppuraskaudesta turvonneen nilkan ympärille. Ja Annin mauttomuus sen sijaan on luonteeltaan vielä paljon kroonisempaa: vaatekaapin virkaa toimittavan messinkilistoitetun peilikaapin puoliksi irronneilta lastulevyhyllyköiltä pursuavat toinen toistaan virttyneemmät vaatekappaleet, jotka on haalittu kierrätyskeskuksista tai kirppareilta (ja nyt ei muuten puhuta mistään vintage-löydöistä), onpa muutama löytynyt hylättynä metsistä ja lähipuistoistakin. Annin tyyliasteikollahan siskon hylkäämä H&M-halpistrikoo kun tuntuu olevan sitä ”parempaa Seppälää”. Näin iän karttuessa sitä toivoisi löytävänsä oman ty...

Perttu Häkkisen ja Vesa Iitin suomalaista salatieteen historiaa avaava teos  Valonkantajat ­- Välähdyksiä suomalaisesta salatieteestä   (2015) on herättänyt paljon kiinnostusta. Nykylukija tuntuu olevan varsin innostunut esoteriasta ja yliluonnollisista ilmiöistä. Vanhoina (sala)tieteilijöinä innostuimme aluksi myös itse valtavasti tästä teoksesta, sillä aihetta ei ole liiemmin käsitelty, varsinkaan Suomessa. Teos onkin ansiokas monella tavoin. Kirjoittajat pureutuvat seikkaperäisesti esittelemiinsä esoterian edelläkävijöihin, kuten esim. Pekka Ervast, Ior Bock tai Aino Kassinen, ja valottavat oivallisella tavalla heidän ajatteluaan ja toimintaansa suomalaisen salatieteen kentässä. Valitettavana tehtävänämme on kuitenkin lähinnä kritisoida kirjaa seuraavista syistä: – Vaikka kirjan tavoite on ollut koota yksiin kansiin salatieteen historia Suomessa, kokonaisvaikutelma aiheesta jää hyvin hajanaiseksi ja rikkonaiseksi. Aihepiiristä olisi helposti löydettävissä yhtymäkoh...