SUTTA PAKOON

Varoitus! Seuraava teksti saattaa sisältää paatuneita skeptikkoja ja vannoutuneita sekularisteja järkyttävää materiaalia! ”Kuolema on ihmiselle ongelmallinen ilmiö” toteaa itävaltalainen filosofi-yleisnero Rudolf Steiner Elämä kuolemanjälkeen -teoksensa alkulauseessa. Totta kyllä, monia tähän teokseen tutustumattomia saattaa vieläkin askarruttaa sellaiset triviaalit kysymykset, kuten onko kuoleman jälkeen elämää ja mitä kuoleman jälkeen oikein tapahtuu. Hyvä lukija, kuoleman jälkeen vasta alkaakin tapahtua!  Steinerin mukaan pelkäämme kuolemaa siksi, että käsitämme sen ainoastaan maanpäällisin aistein, elämän loppumisena ja hajoamisena. Mutta kuulkaahan kaikki kuolevaiset: tuonelan portin läpi kulkeminen tarkoittaa oikeastaan vain kokemistavan muutosta.  Kun kuolemaa tarkastellaan toiselta puolelta, henkisenä tapahtumana, se näyttäytyykin ihmiselämän suurimpana, ihanimpana ja merkittävimpänä tapahtumana – aivan kuten lapsen syntymä tällä puolella! Tieteelline...

Mistä vauvat oikeastaan syntyvät tähän maailmaan? Siittiöistä ja munasoluistako? DNA:n monistumisesta ja ribonukleotidihappoketjun kahdentumisesta? Entä minkä takia? Jatkaakseen sukua ja kantaakseen geenejään sukupolvelta toiselle? Tai oppiakseen ahkeriksi kuluttajakansalaisiksi ja lisätäkseen kansantalouden ostovoimaa? Meillä materialistisessa lännessä keskitytään varsin vahvasti aineelliseen olemuspuoleemme, ja on helppo unohtaa ihmisen olemus henkiolentona. Vauvaa odottaessa on monen mielestä mielekkäämpää miettiä sellaisia kysymyksiä kuin lastenhuoneen tapettikuoseja – pastellisena vai sittenkin pikkuautoprintillä? Ottaisiko rattaisiin kääntyvät etupyörät vai sittenkin ne kookkaammat maastorenkaat? Tai miten se viimeisimmän Stokke-Steps -tuolin hankinta – uutena vai sittenkin Huutonetistä?  Harvalle tulee mieleen pysähtyä edes hetkeksi pohtimaan asiaa hieman  laajemmassa  mittakaavassa, tai jopa aivan  ”outside the box”  – kuten seuraavassa on ta...