Erikoishaaste näpäyttäjille ja loukkaantujille

Olemme nyt noin vuoden blogattuamme alkaneet päästä mukavasti sisälle suomalaiseen blogikommentointikulttuuriin. On tiedettyä, että jokainen blogia pitävä saa varmasti jossain vaiheessa osakseen ei-niin-ruusuista kommentointia. Vaikka omalla palstallamme keskustelu ei varsinaisesti edes kuki, ja kaikenlaiset kommentit ovat tietysti tervetulleita, niin yksi asia yllättää: negatiivisten kommenttien – lähes tieteellisellä tarkkuudella – yhdenmukaisena toistuva perusvire ja -rakenne. Vaikka omasta blogistamme kertyy vasta melko pieni otanta, pystymme jo varsin tarkasti osoittamaan negatiivisen kommentoinnin logiikan pääperiaatteet:

Hähää, olitpas väärässä!

Ilmeisesti suomalaisen blogia lukevan mieli janoaa päästä näpäyttämään kirjoittajaa aina nenukalle kun mahdollista, olipa aihe mikä tahansa, kukkaruukkujen oikeaoppisesta talvisäilytyksestä kuun gravitaatiokierron vaikutuksiin ja hyönteispopulaatioiden esiintyvyyteen.  ”Hähää, olitpas väärässä! Hähää, nytpä sait opetuksen! Hähää, kuinka paska ihminen oletkaan!” haluaa kaikkitietävä, yleisen moraalimittarin roolin omaksunut näpäyttäjä toitottaa kirjoittajalle ja muille kommentoijille. Huomionarvoista on, että tämä näpäyttäjätyyppi on myös puolestaloukkaantumisen ammattilainen: ”Kuinka helvetissä te kehtaatte kirjoittaa kissoista, kun maailman eläimistöstä ainakin yhtä suuri osa on koiria?” ”Miten te voitte puhua täällä pojista, kun mulla itselläni on tyttö. Mä kyllä koen nää tekstit tosi syrjiviks.”

Häkellyttävintä on ollut huomata, kuinka kaavamaisen ennalta-arvattavia negatiivisten kommentoijien avaukset aina ovatkaan. Tiedämme nykyisin jo melko tarkasti jokaista kirjoitusta laatiessamme, minkälainen ensimmäinen negatiivinen kommentti tulee olemaan. Niiden muoto ja sisältö toistuvat postaus toisensa jälkeen täysin ennalta-arvattavasti, kuin vuodenajat tai luonnonlait – aihepiiristä, käsittelytavasta ja tekstilajista riippumatta. Väitteemme tueksi listaamme seuraavaan havainnollistavia esimerkkejä blogimme lyhyehkön historian varrelta:

Toistuva kaava

Kun poikalasten äiteinä kirjoitamme omakohtaisesti omien poikiemme kasvatuksesta, ja tavoistamme poiketen erityisesti korostimme kyseisessä kirjoituksessa tekstilajina olevan stereotyypittelevä kärjistys, niin jo ryntää puolestaloukkaantuja ilmoittamaan meille, kuinka stereotyypittelevä kärjistys kirjoituksemme onkaan! 

Tämän lisäksi näpäyttäjä huomauttaa, kuinka subjektiivisesti käsittelemmekään omien poikiemme kasvatusta: emme huomioi kirjoituksessa lainkaan tyttölapsia, vähemmän riehakkaita lapsia, rauhallisempia poikia, tyttö-poika-sisaruspareja tai oikestaan ollenkaan koko naissukupuolen polkemista totaaliseen toiseuteen. 

Samalla logiikalla eräästä tarinastamme, joka käsittelee hassutellen äidin yltiöpäistä ylihuolehtimista ja kyvyttömyyttä olla yhtä rento vanhempi kuin isä, joku luonnollisesti keksii aukilukea mielipuolista ja piilotettua vallankäyttöä, joka hänen mukaansa sortaa – tällä kertaa – koko miessukupuolen totaaliseen toiseuteen.

Kun jaamme varsin vitsikkäitä lastenkirjallisuusvinkkejä, niin toki puolestaloukkaantuja ottaa asiakseen avautua meille, kuinka hänen tyttärensä kylläkin traumatisoituisi, mikäli joutuisi joskus tutustumaan yhteen suosittelemistamme kirjoista, nimittän pikkulasten kuvakirjaan ”Myyrä puhemiehenä”, jossa puolestaloukkaantujan mielestä pupujen synnytystapahtuma kuvataan ai-van lii-an realistisella tavalla. Ylipäänsä puolestaloukkaantujan mielestä jo tieto synnytyksestä tapahtumana on hänen tyttärelleen aivan liian groteski, joten kuinka me kehtaamme edes esitellä tällaista opusta juuri hänelle.

Kun kirjoitamme kaunokirjallisen tarinan lemmikkikissan kuolemasta, niin johan joku näpäyttäjä ottaa heti ensimmäisenä asiakseen ilmoittaa, kuinka kissan kuolema on kyllä meille lainrikkojille pienin mahdollinen rangaistus. Sanomansa tueksi näpäyttäjä kohteliaasti linkittää poliisin ja eläinsuojeluyhdistysten viralliset kannanotot lemmikkien kytkemisestä taajama-alueilla. 

Niin mukavaa kuin tällaisia tekstilajiin sopivia kommentteja onkin vastaanottaa, niin mietityttämään vielä jäi, mistähän kohtaa kyseisestä novellista näpäyttäjä aukiluki kyseenomaisen kissaeläimen sijainneen juuri taajama-alueella. Käsittääksemme tällaista implikaatiota kun ei tähän lyhytproosapätkään ollut sisällytetty.

Kun kirjoitamme saamastamme huonosta asiakaspalvelusta ravintoloissa, osaammekin jo hieman ennakoida, kuinka keskustelu tulee kommenttiboksissamme etenemään. Ja kyllä vaan! Ensimmäinen puolestaloukkaantuja ilmoittaa meille, kuinka ainostaan asiakkaiden näkökulmasta kirjoittavina asiakkaina olemme nyt tyystin sivuuttaneet ravintolan asiakaspalvelijan aseman, joka on aina varsin alisteinen; ja kuinka huono asiakaspalvelu on tietysti perusteltua, sillä asiakaspalvelijalla voi aina olla huono päivä! Onneksi myös näpäyttäjä tuo huomaavaisesti tietoomme, että kokemuksemme johtuvat ainoastaan itsestämme, siis siitä, että olemme yksinkertaisesti niin paskoja asiakkaita. Hänelle itselleen kun ei tietenkään ole kertaakaan sattunut huonoja kokemuksia.

Puolestaloukkaantumisen ja näpäyttelyn kliimaksitila koettiin blogissamme kuitenkin jo aivan kirjoittelumme ensimetreillä, viime kesänä Lilyssä. Kehtasimme tuolloin kirjoittaa hassuttelevaan sävyyn erään uimahallin järjenvastaisista järjestyssäännöistä ja kilometritolkulla jatkuvista kieltokylteistä. Tämä sai aikaan täydellisen sotatilan, jossa kokonainen puolestaloukkaantujien armeija alkoi tulittaa tyrmistystään piittaamattomuudestamme järjestyssääntöjä ja yleistä turvallisuutta kohtaan. Samaan aikaan legioona näpäyttäjiä väänsi meille tampioille rautalangasta yhä uudelleen, kuinka suomalainen ei yksinkertaisesti osaa käyttää uimahallia oikein ilman joka seinälle asteltua kieltotaulugalleriaa. Meuhkaaminen jatkui myös Ilta-Sanomien puolella, kun jutustamme tehtiin yksi kesän 2015 lööppiotsikko.

Paras näpäytys palkitaan

Arvoisa lukija, niin paljon kuin arvostammekin blogikirjoittamisen interaktiivisia mahdollisuuksia ja moninäkökulmaista keskustelua, niin on meitä alkanut jossain määrin oksettaa. Näköjään kaikkialle – myös tänne blogosfäärin perimmäiseen periferiaankin – eksyvien näpäyttäjien ja puolestaloukkaantujien täysin ennakoitavat, perusteettomat ja itseään toistavat latteudet kertyvät niitä vastaanottavan tahon järjestelmään kuin kuona.  Tämän takia haluamme nyt tähän väliin ylenantaa tämän mätäpalleron takaisin päällenne, hyvät näpäyttäjä-loukkaantujat. 
(Nöyrimmät pahoittelumme Teille muille arvostetuille ja kunnioitetuille lukijoillemme ja kommentoijille, että joudutte seuraamaan vierestä tätä vulgääria tekoa.)

Jotta kirjoituksemme ei jäisi ainoastaan puhdasverisen oksennuksen tasolle, toivomme toki tähänkin postaukseen entistä enemmän loukkaantuneita ja näpäytteleviä kommentteja. Tällä kertaa haluamme kuitenkin nostaa hieman rimaa ja esikirjoitamme tähän ne ennakoitavimmat ja latteimmat avautumiset, jotta yksikään loukkaantuja-näpäyttäjä ei voi niitä liian helposti silmillemme läiskäistä!

Ennakoitu kommentti 1 
Anteeksi vain, mutta minä kettuilin kyllä jo kunnolla jo siinä yhdessä viimekeväisessä postauksessa. Miksi sitä ei ole nostettu tähän? Hähää! Näyttää siltä, että arvon blogisteilla meni jauhot suuhun! Kukas silloin jo tiesi teitä paremmin? Ja sitä paitsi, kuka tätä ala-arvoista blogia edes kommentoi? Olisitte kiitollisia, että täällä ylipäänsä käy joku. Ja jokaisen negatiivisen kommentin olette todella itse ansainneet, te ylimieliset, itsekeskeiset, tyhjäpäiset typerykset.

Ennakoitu kommentti 2 
Aina negatiivisen kautta, eikä koskaan ilon! Olette varsinaisia ankeuttajia. Ettekä muuten ikinä huomioi erityispositiivisten tosikkojen erityisryhmää, mikä erityisesti pahoittaa positiivista mieltäni. Mielestäni tällainen vihakirjoittelu sitä paitsi täyttää jo viharikoksen tunnusmerkistön. Tässä suora linkki lakitekstiin (linkki), sillä mielestäni asia saattaisi kiinnostaa myös virkavaltaa. Toivottavasti saatte ansionne mukaan, te senkin ajattelemattomat ajatusrikolliset!

Ennakoitu kommentti 3 
Het-ko-nen, tämä kirjoituksenne loukkaa kyllä anonyymien nimimerkkien takaa kirjoittavien anonymiteettisuojaa. Miettisitte vähän, mitä julkaisette!

Ennakoitu kommentti 4
Anteeksi vaan, mutta tässä on nyt sivuutettu täysin kaksi muuta kommentoijien ryhmää, joista toiseen itsekin kuulun, nimittäin paheksuja-pöyristyjät ja marttyyrimärehtijät. Tulee vaan niin ikävä olo, kun kaltaisiamme erillisryhmiä ei arvosteta tarpeeksi internet-keskustelukulttuurissa, vaikka meitäkin on tuhatmäärin.

Siispä kunnianarvoisat näpäyttäjät ja puolestaloukkaantujat, laittakaapas tällä kertaa aivonystyränne hyrisemään ja pistäkää paremmaksi! 

innovatiivisin, vanhaa kaavaa rikkovin näpäytys tai loukkaantuminen palkitaan yllätyspalkinnolla!