SUTTA PAKOON

Olemme nyt noin vuoden blogattuamme alkaneet päästä mukavasti sisälle suomalaiseen blogikommentointikulttuuriin. On tiedettyä, että jokainen blogia pitävä saa varmasti jossain vaiheessa osakseen ei-niin-ruusuista kommentointia. Vaikka omalla palstallamme keskustelu ei varsinaisesti edes kuki, ja kaikenlaiset kommentit ovat tietysti tervetulleita, niin yksi asia yllättää: negatiivisten kommenttien – lähes tieteellisellä tarkkuudella – yhdenmukaisena toistuva perusvire ja -rakenne. Vaikka omasta blogistamme kertyy vasta melko pieni otanta, pystymme jo varsin tarkasti osoittamaan negatiivisen kommentoinnin logiikan pääperiaatteet: Hähää, olitpas väärässä! Ilmeisesti suomalaisen blogia lukevan mieli janoaa päästä näpäyttämään kirjoittajaa aina nenukalle kun mahdollista, olipa aihe mikä tahansa, kukkaruukkujen oikeaoppisesta talvisäilytyksestä kuun gravitaatiokierron vaikutuksiin ja hyönteispopulaatioiden esiintyvyyteen.  ”Hähää, olitpas väärässä! Hähää, nytpä sait opetu...

Suomalaisen asiakaspalvelun taso lyö joskus jalat alta kuin juuri teroitetun viikatteen terä rutikuivassa ruispellossa korsia katkoessaan. Ja tällä kielikuvalla ei nyt tavoitella myönteistä mielikuvaa! ”No ei meil kyl oikeen oo tilaa”, toteaa tarjoilija puolityhjässä ravintolasalissa, kun kysymme paikkaa kahden lapsen kanssa. ”Et tota, kantsii varmaan kysellä muualta, kun tos on noita varauksia tulossa parin tunnin sisällä…”, mutisee tarjoilija ja suuntaa takaisin takahuoneeseen. ”Me ollaan kyl jo menossa kiinni, et emmä oikeen viitti enää näitä pullia myydä, kun ette kuiteskaan ehdi näitä syödä.” kertoo tarjoilija kahvilassa reilusti ennen sulkemisaikaa. Ainiin, taas pääsi unohtumaan että kaikki kahvilat sulkeutuvat maassamme tietysti viimeistään klo 18.00. ”Anteeksi vaan, että huomautan, mutta jos seuralainen maistaa sinun alkusalaatistasi, niin veloitamme siitä kyllä uudelleen koko alkupalan hinnan”, tulee yrmeä nainen tiskin takaa napauttamaan toisen meistä miehelle. ”Saank...