Lastenvaatehulluus ja muut nykyajan sairaudet
Kun siirryimme vuoden
alussa bloggaamaan Kaksplussan sivuille, saimme heti alkajaisiksi kutsun
blogikirjoituskoulutukseen. Koulutuksessa päällemme sateli tukuittain uusia
käsitteitä: readibility, hakukoneoptimointi, lukijamääräanalyytikka,
Google-ystävälliset otsikkotasot, metatekstitys, snippet editorointi
ja focus keywords. Meidät pölyisten kirjakasojemme takaa
ponnistavat homeiset humanistikirjoittajat tämä teknis-bisnes-henkinen
sanavyöry meinasi pelästyttää pahanpäiväisesti jo heti alkuunsa.
Optimoi, optimoi, optimoi
Pääasia koulutuksessa
oli, kuinka lisätä blogin lukijamäärää, mistä kalastella lisää klikkauksia ja
miten optimoida tekstit siten, että lukijatulva on taattu. Siis varsin
keskeistä tietoa kaupallisella alustalla bloggaavalle.
Päällimmäisenä
koulutuksesta mieleemme jäi kuitenkin meille molemmille täysin uusi
käsite, Mini Rodini, jonka luvattiin vetoavan Kaksplussan
kohderyhmään kuin kuuma veitsi sulaan voihin. Tällä asiasanalla varustettu
teksti ei voi kuulemma kuin menestyä!
Haa! Ai näinkö helppoa
se siis onkin? -ajattelimme. Dollarinkuvat alkoivat vilistä rahanahneissa
silmissämme. Mutta enää vain oli epäselvää, mitä tämä uusi käsite
tarkoittaa? Mi-ni Ro-di-ni? Hmmm…onko kyseessä joku uuden
polven kiinnostava kasvatusajattelija, josta keski-ikäistyneet korvamme
eivät ole edes vielä kuulleet? Tai ehkä sittenkin kokonainen uusi
kasvatusfilosofia Rousseaun ja Hegelin hengessä!? Kiintoisaa!
Oli ilmiselvää, että
kaikki muut paikallaolijat tiesivät välittömästi, mistä puhuttiin. Miten
ihmeessä me, jo pitkän linjan vanhempina, olimme näin pahasti kujalla?
Mitä helvettiä Hegel tähän sanoisi?
Pikainen salagoogletus
paljasti meille mistä puhutaan. Ei, kyse ei ollut mullistavasta
kasvatusaatehistoriallisesta käänteentekijästä, vaan ruotsalaisesta
lastenvaatemerkistä. Jonka vaatteissa valmistajan mukaan ”yhdistyvät
leikkimielisyys, laatu ja kestävyys. Moderneja vaatteita, jotka
puhuttelevat lasten lisäksi myös heidän vanhempiaan.”
Siis hetkinen,
lastenvaatemerkki? Miten yksi vaatemerkki voi muka kiinnostaa
kaikkia?
No kyllä,
ilmeisesti voi kiinnostaa. Tietoomme on eri teitä myöhemmin saatettu, että
kyseinen merkki todella puhuttelee – jos nyt ei välttämättä vielä puhe- tai
liikuntakyvyttömiä pienokaisia, jotka tuskin suovat ajatustakaan pukineensa
tuotantotavalle tai aavistuksen beigeentaittavalle Edelweiss Penguin -kuosille
(olkainhousut, ovh 144 €) – niin ainakin heidän vanhempiaan.
Eräs tuttavamme
raportoi seuraavan tapahtumasarjan, joka kuulemamme mukaan toistuu joka kerta,
kun kyseinen lastenvaatemerkki lanseeraa uuden kevät- tai syysmallistonsa:
Tuotetta myyvän
liikkeen ulkopuolelle muodostuu mittava äiti-lapsi-jono jo hyvissä ajoin ennen
avaamisaikaa. Kun ovet avataan, syöksähtää satapäinen ostoshysterisoitunut
mammalauma lapsineen kohti vaaterekkejä repien potkuhousuja, bodyjä ja
välikausihaalareita toistensa käsistä lähes psykoottisen raivon vallassa.
Lapset sysätään julmasti liikkeen reunoille, ja kukaan ei kuule oman lapsensa
hätääntynyttä huutoa tavoitellessaan omalle lapselleen sitä juuri lanseerattua,
miedosti karmiiniin taittavaa Burgundy Rabbit Velour Dungaree Cord
-pantsia (ovh n. 189€) sekä sitä Alaska Totem Solid Leopard -lippahattua (ovh
n. 176€), joissa valmistajan mukaan siis yhdistyvät leikkimielisyys,
laatu ja kestävyys, ja jotka siis ovat moderneja vaatteita, jotka
puhuttelevat lasten lisäksi myös heidän vanhempiaan.
Äiti, huomaatko sinä lapsesi?
Arvoisa lukija,
etteikö vaan olisi käynyt niin, että nyt on viekas markkinamies
silmänkääntötemppuineen tehnyt kerrassaan täysosuman? Kelle tahansa asiaan
vihkiytymättömälle sivustakatsojalle tällainen tuokiokuva kun
kieltämättä näyttäytyy surkuhupaisana, nerokkaasti masinoituna
joukko-ostoshypnoosina.
Kunnianarvoisa
vanhempi, mikäli olet epähuomiossa astahtanut tuohon kauppamiehen
salakavalaan sudenkuoppaan, olisiko aika siirtää katse hetkeksi siitä
ihanasti vanhaan roosaan vivahtavasta uutuustupsupiposta hieman
alemmaksi? Saattaisit nimittäin kohdata jotakin vieläkin ihanampaa.
Nimittäin oman vauvasi
luottavaisen katseen ja pakkassäässä ihanasti rusottavat pulloposket.
Ole hyvä, ja herättele
itseäsi lisää lukemalla uusin kolumnimme: ”Äiti, huomaathan sinä minut?”
Kommentit
Lähetä kommentti