Lastenvaatehulluus ja muut nykyajan sairaudet


Kun siirryimme vuoden alussa bloggaamaan Kaksplussan sivuille, saimme heti alkajaisiksi kutsun blogikirjoituskoulutukseen. Koulutuksessa päällemme sateli tukuittain uusia käsitteitä: readibility, hakukoneoptimointi, lukijamääräanalyytikka, Google-ystävälliset otsikkotasot, metatekstitys, snippet editorointi ja focus keywords. Meidät pölyisten kirjakasojemme takaa ponnistavat homeiset humanistikirjoittajat tämä teknis-bisnes-henkinen sanavyöry meinasi pelästyttää pahanpäiväisesti jo heti alkuunsa.
Optimoi, optimoi, optimoi
Pääasia koulutuksessa oli, kuinka lisätä blogin lukijamäärää, mistä kalastella lisää klikkauksia ja miten optimoida tekstit siten, että lukijatulva on taattu. Siis varsin keskeistä tietoa kaupallisella alustalla bloggaavalle.
Päällimmäisenä koulutuksesta mieleemme jäi kuitenkin meille molemmille täysin uusi käsite, Mini Rodini, jonka luvattiin vetoavan Kaksplussan kohderyhmään kuin kuuma veitsi sulaan voihin. Tällä asiasanalla varustettu teksti ei voi kuulemma kuin menestyä!
Haa! Ai näinkö helppoa se siis onkin? -ajattelimme. Dollarinkuvat alkoivat vilistä rahanahneissa silmissämme. Mutta enää vain oli epäselvää, mitä tämä uusi käsite tarkoittaa? Mi-ni Ro-di-ni? Hmmm…onko kyseessä joku uuden polven kiinnostava kasvatusajattelija, josta keski-ikäistyneet korvamme eivät ole edes vielä kuulleet? Tai ehkä sittenkin kokonainen uusi kasvatusfilosofia Rousseaun ja Hegelin hengessä!? Kiintoisaa!
Oli ilmiselvää, että kaikki muut paikallaolijat tiesivät välittömästi, mistä puhuttiin. Miten ihmeessä me, jo pitkän linjan vanhempina, olimme näin pahasti kujalla?
Mitä helvettiä Hegel tähän sanoisi?
Pikainen salagoogletus paljasti meille mistä puhutaan. Ei, kyse ei ollut mullistavasta kasvatusaatehistoriallisesta käänteentekijästä, vaan ruotsalaisesta lastenvaatemerkistä. Jonka vaatteissa valmistajan mukaan ”yhdistyvät leikkimielisyys, laatu ja kestävyysModerneja vaatteita, jotka puhuttelevat lasten lisäksi myös heidän vanhempiaan.”
Siis hetkinen, lastenvaatemerkki? Miten yksi vaatemerkki voi muka kiinnostaa kaikkia?
No kyllä, ilmeisesti voi kiinnostaa. Tietoomme on eri teitä myöhemmin saatettu, että kyseinen merkki todella puhuttelee – jos nyt ei välttämättä vielä puhe- tai liikuntakyvyttömiä pienokaisia, jotka tuskin suovat ajatustakaan pukineensa tuotantotavalle tai aavistuksen beigeentaittavalle Edelweiss Penguin -kuosille (olkainhousut, ovh 144 €) – niin ainakin heidän vanhempiaan.
Eräs tuttavamme raportoi seuraavan tapahtumasarjan, joka kuulemamme mukaan toistuu joka kerta, kun kyseinen lastenvaatemerkki lanseeraa uuden kevät- tai syysmallistonsa:
Tuotetta myyvän liikkeen ulkopuolelle muodostuu mittava äiti-lapsi-jono jo hyvissä ajoin ennen avaamisaikaa. Kun ovet avataan, syöksähtää satapäinen ostoshysterisoitunut mammalauma lapsineen kohti vaaterekkejä repien potkuhousuja, bodyjä ja välikausihaalareita toistensa käsistä lähes psykoottisen raivon vallassa. Lapset sysätään julmasti liikkeen reunoille, ja kukaan ei kuule oman lapsensa hätääntynyttä huutoa tavoitellessaan omalle lapselleen sitä juuri lanseerattua, miedosti karmiiniin taittavaa Burgundy Rabbit Velour Dungaree Cord -pantsia (ovh n. 189€) sekä sitä Alaska Totem Solid Leopard -lippahattua (ovh n. 176€), joissa valmistajan mukaan siis yhdistyvät leikkimielisyys, laatu ja kestävyys, ja jotka siis ovat moderneja vaatteita, jotka puhuttelevat lasten lisäksi myös heidän vanhempiaan.
Äiti, huomaatko sinä lapsesi?
Arvoisa lukija, etteikö vaan olisi käynyt niin, että nyt on viekas markkinamies silmänkääntötemppuineen tehnyt kerrassaan täysosuman? Kelle tahansa asiaan vihkiytymättömälle sivustakatsojalle tällainen tuokiokuva kun kieltämättä näyttäytyy surkuhupaisana, nerokkaasti masinoituna joukko-ostoshypnoosina.
Kunnianarvoisa vanhempi, mikäli olet epähuomiossa astahtanut tuohon kauppamiehen salakavalaan sudenkuoppaan, olisiko aika siirtää katse hetkeksi siitä ihanasti vanhaan roosaan vivahtavasta uutuustupsupiposta hieman alemmaksi? Saattaisit nimittäin kohdata jotakin vieläkin ihanampaa.
Nimittäin oman vauvasi luottavaisen katseen ja pakkassäässä ihanasti rusottavat pulloposket.
Ole hyvä, ja herättele itseäsi lisää lukemalla uusin kolumnimme: Äiti, huomaathan sinä minut?

Kommentit