Kuka näitä jakaa? Kököimmät mietelauseet ikinä

Keneltäkään ei liene jäänyt huomaamatta, että nyt on menossa varsinainen mietelauseiden megabuumi. Positiivista mieltä ja oikeanlaista elämänasennetta jaetaan niin kodin tauluihin ja -käyttöesineihin painettuna koristeluna kuin vuolaana virtuaalivirtana sosiaalisen median syövereissä.

Mutta millaisia ovat nämä mietelauseet, joihin etenkin koko keski-ikäinen kansanosa näyttää hurahtaneen? Noh, hieman kärjistetysti jotakuinkin tällaisia:

”Love is like happiness. And happiness is so positive. And I am a positive person.”; ”My house is my home, and my home is where I live. And my home is better than yours.”; ” I love colours, and yellow is my favourite colour. And yellow also makes me happy.”

Jo pienellä vilkaisulla tämän päivän matalamieliseen mietelausemaailmaan selviää, että vallalla ei siis ole mikään viiltävien viisauksien vaan läpeensä latteiden, ontologisesti onttojen ja kertakaikkisen kömpelöiden lauselmien levitysliike.

Mistä kaikki alkoi?

Kuka edes muistaa, mistä näiden muka-mieltä avartavien ajatelmien julkinen tyrkyttäminen on alkanut?

Kun itse pohdimme asiaa, mieleemme palasi välähdyksenomaisesti eräs pitkänmatkanlento, jossa olimme reitillä Frankfurt-New York,  noin vuosikymmen ennen somen syntyä. Eräs skandinaavinen lentoyhtiö oli keksinyt painattaa tee-, sokeri-, suola- ja pippuripakkauksiinsa toinen toistaan tökerömpiä töräytyksiä elämän suurista kysymyksistä, perusruotsalaisen äklöpositiiviseen, muka-hassuttelevaan sävyyn, kuten:

’Everybody needs a hint of saltiness in their lives. Don’t you too?’, ’Dare to show your peppery side’, tai ’Imagine, would it be funny, if the mountaintops were made of sugar?’

Kolmen vaihtolennon jälkeisessä uupumuksen tilassa nämä tekopirteät sananparret eivät valitettavasti saaneet  meissä matkustajissa aikaan sitä mitä lentoyhtiö mahdollisesti tavoitteli: kohonnutta, hilpeän hymistelevää mielialaa. Sen sijaan väsymyksessämme aloimme lausua näitä skandinaavisen lentoyhtiön aivopieruja  ääneen ruotsalaistyylisellä, notkean nasaalisella puhenuotilla, ja keksiä itse lisää omia versioita.

Omat neronleimauksemme saivat meidät puhkeamaan itsetyytyväiseen, kohtuuttoman kovaäänisen ja hyvin hallitsemattomaan naururähäkkään, jonka päätteeksi toisen meistä nenästä turskahti vahingossa ulos aikamoinen räkäklimppi.  Tästä vahingonilahtuneena toinen meistä inspiroitui välittömästi keksimään vielä yhden mietelauseen samassa hengessä sokeripussien kanssa, jota lentoyhtiö voisi myös jatkossa halutessaan käyttää tuotepainatuksiinsa: ”Imagine, would it be funny, if there was a booger hanging from a fellow-passengers nose?” 

Niin ruokoton, aivoton ja mauton kuin edellä mainittu tapahtumasarja olikin, niin tuossa ylirasittuneessa tilassa tämän lauselma kiteytti mielestämme jotakin hyvin olennaista mietelauseiden syvimmästä olemuksesta.

Parhaat esiin:

Koska valitettavasti nykyisin somen, blogien ja muun vertaisviestintävyöryn aikakaudella elämämme tulvii tätä luokatonta, luotaantyöntävää lätinää, haluamme tässä jakaa kanssanne omasta mielestämme kolme oikeasti ajateltua mietelausetta, jotka kolahtavat ainakin omiin kyynisyyden kyllästämiin, valheellisen itseriittoisuuden valtaamiin ja pseudopositiivisuutta pakeneviin mieliimme:

”My ambition is handicapped by my laziness.”

”Some people never go crazy. What a truly horrible lives they must lead.”

”Baby” I said, ”I’m a genius, but nobody knows it but me.”

(Nämä ajatelmat oli lainattu kirjailija Charles Bukowskilta.)