Kuka näitä jakaa? Kököimmät mietelauseet ikinä
Keneltäkään ei liene
jäänyt huomaamatta, että nyt on menossa varsinainen mietelauseiden megabuumi.
Positiivista mieltä ja oikeanlaista elämänasennetta jaetaan niin kodin
tauluihin ja -käyttöesineihin painettuna koristeluna kuin vuolaana
virtuaalivirtana sosiaalisen median syövereissä.
Mutta millaisia ovat
nämä mietelauseet, joihin etenkin koko keski-ikäinen kansanosa näyttää
hurahtaneen? Noh, hieman kärjistetysti jotakuinkin tällaisia:
”Love is like happiness. And happiness is so positive.
And I am a positive person.”; ”My house is my home, and my home is where I
live. And my home is better than yours.”; ” I love colours, and yellow is my
favourite colour. And yellow also makes me happy.”
Jo pienellä
vilkaisulla tämän päivän matalamieliseen mietelausemaailmaan selviää, että
vallalla ei siis ole mikään viiltävien viisauksien vaan läpeensä latteiden,
ontologisesti onttojen ja kertakaikkisen kömpelöiden lauselmien levitysliike.
Mistä kaikki alkoi?
Kuka edes muistaa,
mistä näiden muka-mieltä avartavien ajatelmien julkinen tyrkyttäminen on
alkanut?
Kun itse pohdimme
asiaa, mieleemme palasi välähdyksenomaisesti eräs pitkänmatkanlento, jossa
olimme reitillä Frankfurt-New York, noin vuosikymmen ennen somen syntyä.
Eräs skandinaavinen lentoyhtiö oli keksinyt painattaa tee-, sokeri-, suola- ja
pippuripakkauksiinsa toinen toistaan tökerömpiä töräytyksiä elämän suurista
kysymyksistä, perusruotsalaisen äklöpositiiviseen, muka-hassuttelevaan sävyyn,
kuten:
’Everybody needs a hint of saltiness in their lives.
Don’t you too?’, ’Dare to show your peppery side’, tai ’Imagine,
would it be funny, if the mountaintops were made of sugar?’
Kolmen vaihtolennon
jälkeisessä uupumuksen tilassa nämä tekopirteät sananparret eivät
valitettavasti saaneet meissä matkustajissa aikaan sitä mitä lentoyhtiö
mahdollisesti tavoitteli: kohonnutta, hilpeän hymistelevää mielialaa. Sen
sijaan väsymyksessämme aloimme lausua näitä skandinaavisen lentoyhtiön
aivopieruja ääneen ruotsalaistyylisellä, notkean nasaalisella
puhenuotilla, ja keksiä itse lisää omia versioita.
Omat neronleimauksemme
saivat meidät puhkeamaan itsetyytyväiseen, kohtuuttoman kovaäänisen ja hyvin
hallitsemattomaan naururähäkkään, jonka päätteeksi toisen meistä nenästä
turskahti vahingossa ulos aikamoinen räkäklimppi. Tästä
vahingonilahtuneena toinen meistä inspiroitui välittömästi keksimään vielä
yhden mietelauseen samassa hengessä sokeripussien kanssa, jota lentoyhtiö voisi
myös jatkossa halutessaan käyttää tuotepainatuksiinsa: ”Imagine, would
it be funny, if there was a booger hanging from a fellow-passengers
nose?”
Niin ruokoton, aivoton
ja mauton kuin edellä mainittu tapahtumasarja olikin, niin tuossa
ylirasittuneessa tilassa tämän lauselma kiteytti mielestämme jotakin hyvin
olennaista mietelauseiden syvimmästä olemuksesta.
Parhaat esiin:
Koska valitettavasti
nykyisin somen, blogien ja muun vertaisviestintävyöryn aikakaudella elämämme
tulvii tätä luokatonta, luotaantyöntävää lätinää, haluamme tässä jakaa
kanssanne omasta mielestämme kolme oikeasti ajateltua mietelausetta,
jotka kolahtavat ainakin omiin kyynisyyden kyllästämiin, valheellisen
itseriittoisuuden valtaamiin ja pseudopositiivisuutta pakeneviin
mieliimme:
”My ambition is handicapped by my laziness.”
”Some people never go crazy. What a truly horrible
lives they must lead.”
”Baby” I said, ”I’m a genius, but nobody knows it but
me.”
(Nämä ajatelmat oli
lainattu kirjailija Charles Bukowskilta.)
Kommentit
Lähetä kommentti